Kanoottiretki

Näin talvipakkasilla on mukava muistella viime kesää, johon kuului niin sadetta ja myrskyä kuin aurinkoa ja hellettäkin. Sade- ja myrskypäiviä en halua muistella, vaikka jouduinkin mökillä keskelle kesän pahinta myrskyä. Kun tuuli alkoi ulvoa kahden aikaan yöllä, ja salamat räiskivät joka puolella, säpsähdin hereille ja kompuroin pimeän huoneen läpi ulko-ovelle katsomaan, mitä oikein on tekeillä. En löytänyt säkkipimeässä edes vaatteita päälleni, joten katselin luonnonvoimien myllerrystä terassilla siinä asussa, jossa ensimmäiset ihmiset luonnonvoimia aikoinaan katselivat. Mutta eipä minua kukaan nykyihminen säkkipimeässä olisi nähnyt. Eikä heitä saaressa edes ollut. Puita kaatui, ja tuntui että mökki lentää ilmaan minä hetkenä tahansa, jos tuuli vähänkään vielä yltyy. Suunnittelin jo juoksevani kellariin, jos rakennus todella alkaa irrota kiinnikkeistään. Mutta talo pysyi paikallaan ja myrsky laantui. Seuraavana päivänä aloin tehdä kaatuneista koivuista takkapuita.

Helteiset päivät ovat se aika, jota kesästä mieluiten muistellaan - vaikka lämmin sääkin voi tietysti olla tylsää, jos sitä jatkuu viikkotolkulla. Viime kesänä hellepäiviä joka tapauksessa oli aivan mukavasti. Taidettiin puhua jo helleaallosta. Vai oliko niitä useitakin. Järvien vesi oli niin lämmintä, että uintimahdollisuuksien käyttämättä jättäminen olisi tuntunut melkein rikokselta. Ja kyllähän sitä tuli polskittua. Yksi uinti on erityisesti jäänyt mieleeni, ja kerron siitä kohta hieman tarkemmin.

En ole urheiluihminen, joten en ole koskaan tuntenut erityistä rakkautta mitään fyysisiä lajeja kohtaan. Liikuntaa tulee harrastettua aivan liian vähän, vaikka en sen hyödyllisyyttä kiistäkään. Satunnaisten iltakävelyjen lisäksi teen kevättalven kauniilla ilmoilla hiihtolenkkejä ja kesällä käyn rullaluistelemassa, kun lähellä sattuu olemaan siihen sopiva paikka. Tällainen satunnainen liikkuminen ei oikein täytä liikunnan vaatimuksia, mutta parempi sekin tietysti on kuin ei mitään. Yhtenä kesänä innostuin soutamaan veneellä ja kävin parin viikon ajan melkein joka päivä kiertämässä erään ison saaren, kunnes innostus soutamiseen loppui yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Yhdelle soutulenkille kertyi pituutta kahdeksan ja puoli kilometriä, joten yhteensä tuli soudettua noin sata kilometriä. Soutelin vielä seuraavanakin kesänä, mutta silloin innostus loppui jo viikon päästä.

Vaikka soutaminen oli varsinkin vastatuuleen melko raskasta, siitä jäi kuitenkin mukavia muistikuvia. Lenkin puolivälissä avasin yleensä Coca-Cola -pullon ja söin eväitä. Juuri siinä kohdassa oli tunnelmallinen pieni lahti, jossa joskus kävin maissakin. Hieman toisessa paikassa saaren rannalla on muutama kesämökki, ja niiden rannoilla oli joskus vähäpukeisia tai jopa alastomina auringonpalvojia, useimmiten naisia, mutta joskus myös miehiä. Miehistä en välittänyt, mutta alastomat naiset toivat piristystä väsyneen soutajan mieleen. Äänettömällä soutuveneellä voi lipua ohi huomaamatta. Olen joutunut toteamaan tämän asian hieman nololla tavalla myös itse mökkiläisenä ollessani.

Makailin eräänä aurinkoisena syyspäivänä alasti patjan päällä laiturilla, kun aivan läheltä lipui äänettömästi kahden hengen kanootti. Sitä meloi mies ja nainen. He olivat ehkä pariskunta. He käänsivät häveliäästi katseensa toiseen suuntaan, kun kohotin päätäni samalla kun huomasin heidät. En ollut kuvitellut, että järvellä liikkuu melojia niin myöhään syksyllä, kun oli vielä arkipäiväkin. Makasin selälläni jalat järvelle päin, joten ei ollut epäilystäkään, millaisen näyn tulin tarjonneeksi melojille. Jalkani taisivat olla jopa vähän haara-asennossa, koska halusin, että aurinko paistaa kaikkialle. Nolo tilanne kuin mikäkin.

Omaa kanoottia minulla ei ole, mutta saan lainata sisareni kanoottia, jota hän säilyttää mökillämme. Muutaman kerran olen käynyt kokeilemassa, miltä melominen tuntuu, mutta mikään melontakärpänen ei ole sentään vielä purrut. Viime kesänä tein eräänä iltana mökiltä melko pitkän lenkin erään ison lahden pohjukkaan ja sieltä takaisin. Kilometrejä kertyi yli kaksikymmentä, mikä tottuneelle harrastajille ei ehkä ole matka eikä mikään. En ole kuitenkaan tottunut harrastaja, joten lenkki tuntui pitkältä, ja käteni olivat rakoilla kun palasin mökille. Menomatkalla näin eräässä rannassa  naisen nousevan vedestä ja kiipeävän ylös laiturin rappuja ja luikahtavan vieressä olevaan rakennukseen, jonka arvelin olevan rantasauna. Sen savupiipusta nousi savua. Olin vielä kaukana, mutta näytti siltä, että naisella ei ollut uimapukua.

Alasti uiminen maaseudulla omassa rannassa ei ole ihmeellinen asia, mutta mietiskelin silti tätä naista vielä kanoottiretkeni jälkeenkin. Tunsin nimittäin hänet jollakin tavalla - mikäli kaukaa näkemäni naishenkilö oli hän. Saattoihan uimari olla joku muukin, ehkä naisen sukulainen tai tuttava tai kuka tahansa. Talon ja rantasaunan omistajan joka tapauksessa jollakin tavalla tunsin. Hän oli eronnut nainen, jonka aviomies oli löytänyt uuden ihastuksen. Nainen ei ollut tietojeni mukaan mennyt uudelleen naimisiin, enkä ollut edes kuullut, että hänellä olisi ollut miesystävää avioeron jälkeen. Jostakin syystä ajatus tästä naisesta kahlaamassa alastomana järvessä kuin Aino Gallen-Kallelan maalauksessa, jäi pyörimään mieleeni. Nainen oli ammatiltaan opettaja, ja häntä pidettiin erittäin siveänä vanhan ajan arvojen edustajana. Eikä hän mikään hassumman näköinenkään ollut.

Helle jatkui suorastaan sietämättömänä, ja muutaman päivän kuluttua - saatuani rakot käsissäni paranemaan - lähdin uudelle kanoottiretkelle. Tällä kerralla käytin meloessani pehmeitä hanskoja, sillä en halunnut saada enää uusia rakkoja kämmeniini. Suuntasin reittini samaan lahteen, jossa olin käynyt edellisellä kerralla. Toivoin - vaikka en uskonutkaan - että nainen taas sattuisi olemaan uimassa juuri silloin, kun tulen kanootillani paikalle. Toive oli turha. Ketään ei näkynyt. Rantasaunan piipusta nousi kuitenkin savua. Arvelin, että olin tullut paikalle liian myöhään. Jatkoin melomista aivan lahden pohjukkaan, jossa nousin vähäksi aikaa jaloittelemaan eräälle uittosillalle. Avasin Coca-Cola -tölkin, jonka olin ottanut matkaevääksi vanhojen aikojen muistona. Ilma oli edelleen erittäin lämmin, vaikka oli jo ilta. Pienet hyönteiset tanssivat parvena vesirajassa. Ei juurikaan tuullut, ja järven pinta välkehti tyynenä.

Juotuani Coca-Colan laskeuduin kanoottiin ja lähdin melomaan hitaasti samaa reittiä, mitä olin tullutkin. Pienet kalat hyppelivät kanootin vierellä. Kauempana taivaalla kaarteli kaksi lokkia. En kuvitellut enää tällä paluumatkalla näkeväni ketään. Aivan uteliaisuudesta meloin melko läheltä rantaa ja rantasaunaa, jossa olin nähnyt naisen muutama päivä aikaisemmin. Halusin nähdä paikat tarkemmin. Tiesin, että melominen yksityisrantaa hipoen ei ole kovin kohteliasta, mutta ajattelin, että talon asukkaat ovat jo sisällä, eikä kukaan huomaa minua.

Lähestyin talon laituria hitaasti lipuen. Pidin melaa kohotettuna ja vetäisin sillä järven pintaa vain hyvin harvakseen, niin että kanootti pysyi liikkeessä. Laituri oli noin kymmenen metriä pitkä. Sen päästä laskeutuivat yksinkertaiset portaat järveen. Rantasauna oli suoraan laiturin jatkona. Saunan ja laiturin välissä oli pieni terassi. Itse rakennus näytti vanhalta. Se oli maalattu punaiseksi niin kuin perinteiset rakennukset maalla on ollut tapana maalata. Saunan nurkalla pystyssä oli puinen vanha tynnyri. Mietin, kuinkahan vanha se oli, ja mitä siinä oli viimeksi säilytetty.

Rakennushistoriallisia yksityiskohtia miettiessäni annoin kanootin hiljalleen lipua noin parinkymmenen metrin päästä laiturin vierestä. Olin nähnyt sen mitä olin halunnutkin, joten painoin melan kärjen veteen ja annoin kanootille lisää vauhtia. Arvelin, että mökilleni melomiseen menisi vielä noin tunti. Juuri kun pistin melan toisen pään veteen aikoen kiihdyttää kanootin normaaliin matkavauhtiin, edessä rannassa - olin vielä melko lähellä rantaviivaa - käveli viinimarjapensaiden takaa nainen ja heilutti minulle kättään. Menin aivan paniikkiin tästä yllättävästä tapahtumasta. Mietin, aikooko nainen antaa minulle ankaran nuhtelun siitä, että olin melonut niin läheltä yksityistä rantaa. Hidastin vauhtia ja odotin pahinta.

"Hei, mitä kuuluu", nainen sanoi ja käveli hietikolle lähelle vesirajaa.

"No, mikäs tässä, lähdin vähän melomaan, anteeksi, että meloin näin läheltä", kuulin itseni sanovan pelokkaalla äänellä aivan kuin olisin ollut irtaantunut ruumiistani ja kuunnellut jonkun muun puhuvan. Odotin, haukkuuko nainen minut vai millainen rangaistus röyhkeydestäni seuraa. 

"Höpsis", nainen vastasi. "Kyllä tästä saa meloa."

Huokaisin helpotuksesta, mutta yritin vielä puolustella ja selitellä melomistani. Nainen tyynnytteli minua ja toisteli, että ei ole mitään hätää, eikä tuttujen ihmisten liikkuminen ole ennenkään heitä haitannut, olivatpa ihmiset sitten maalla tai vesillä. Ei ole montakaan vuotta siitä, kun koko lähiseudun posti haettiin vielä heidän pihastaan, nainen selitti. Ja jotkut läheisen saaren mökkiläiset hakevat postinsa vieläkin. 

Kun alkujännitys oli sulanut, aloimme jutella kaikenlaista. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tunsin tämän naisen, vaikka en ollut ollut hänen kanssaan missään tekemisissä pitkään aikaan. Olimme käyneet samaa koulua, ja tavanneet joskus myöhemmin erilaisten harrastusten merkeissä. Naisen nimi oli Pirjo.

Keskustelimme yhteisistä tutuistamme. Mitä kuluu sille ja mitä kuuluu tälle. Ja muistatko sen,  ja muistatko tämän. Tällaistahan nimellisesti toistensa tuntevien ihmisten jutteleminen usein on. Yhteisiä asioita, joista voisi puhua, ei ole monia.

Ahtaassa kanootissa paikallaan istuminen ei ole  mukavaa, ja se alkoi näkyä olemuksessani. Liikahtelin hermostuneena ja kääntelehdin paikallani samalla kun pidin kanoottia melan avulla kiinni järven pohjassa. Ajattelin jo, että lähden jatkamaan matkaani, sillä eiköhän tässä ole jo tarpeeksi juteltu. Pirjo vaikutti kuitenkin halukkaalta jatkamaan keskustelua. Hän kyseli kaikenlaista.

"Ehkä voin nousta hetkeksi jaloittelemaan, ennen kuin lähden jatkamaan matkaa", sanoin, vaikka pelkäsin tällaisen asian kysymisen olevan sopimatonta. "Totta kai", Pirjo vastasi. "Nouse ihmeessä, minä voin auttaa."

En tarvinnut apua kanootista nousemiseen, vaikka pitkän kanootin saaminen rantaan siten, että sieltä voisi nousta maihin kuivin jaloin, on hankalaa. En edes yrittänyt tätä vaan potkaisin kengät jaloistani, riisuin sukat, käärin housunlahkeet ja astuin veteen. Kahlasin maihin ja vedin kanootin perässäni puoliksi kuivalle maalle. Siinä on ja pysyy, ajattelin.

"Huomasin, kun meloit tästä vähän aikaa sitten," Pirjo sanoi. "Käytkö useinkin melomassa?" Vastasin, että en kovin usein, mutta viime päivinä on tullut tehtyä muutama lenkki. Helteisellä ilmalla on mukava vähän viilentyä vesillä. En maininnut mitään siitä, että olin melonut paikan ohi jo muutama päivä aikaisemmin, eikä Pirjokaan puhunut asiasta mitään. Huomasin, että saunan savupiipusta nousi edelleen savua.

"En kai tullut sopimattomaan aikaan häiritsemään esimerkiksi saunassa käymistä, vai mitä tuolla lämmitetään", kysyin ja kaduin samalla kysymystäni. Mitä ihmettä se nimittäin minulle kuuluu, mitä joku omassa kotirannassaan lämmittää, ja milloin joku on suunnitellut käyvänsä saunassa.  "Anteeksi, tyhmä kysymys, ei ollut tarkoitus udella", lisäsin häpeissäni. 

"Eivät minun touhuni niin tärkeitä ole", Pirjo vastasi naurahtaen, ja mistä ihmeen tyhmästä kysymyksestä oikein olin puhunut. Kyllä häneltä saa kysyä. Yritin vielä kääntää tahdittomuuteni kohteliaisuudeksi ja kehuin talon rantaa; sen kauniita istutuksia ja tunnelmallista saunarakennusta. Totesin, että tuollainen vanhan ajan perinteinen sauna alkaa olla jo harvinaisuus, ja sellaisessa varmaan saa parhaat mahdolliset löylyt ainakin kerrostalojen sähkösaunoihin verrattuna.

"Käy kokeilemassa", Pirjo vastasi yllättäen.

"Mitä, ööh, tuota, siis...", mumisin enkä tiennyt mitä minun pitäisi sanoa.

"Niin, että käy kokeilemassa, aivan vapaasti, minulla on vielä vähän hommia tuolla talossa, ja saat kahvitkin ennen kuin lähdet. Käy vain. Aivan rauhassa. Ja voit käydä uimassakin."

Tarjous tuli niin yllättäen, että en oikein osannut vastata.

"No jos... no jos minä nyt sitten käyn kokeilemassa, mutta ei kai tästä ole vaivaa sinulle", sanoin änkyttäen. "Ei mitään vaivaa", Pirjo vastasi. Saunapuita kyllä riittää, ja voitkin heittää uuniin uuden puun, jos lämpö alkaa laskea."

Pirjo vei minut saunarakennuksen ovelle ja sytytti valon pukuhuoneeseen, joka oli ensimmäisenä oven takana. "Tuon oven takana on sauna, ja samassa tilassa on pesuvettäkin, mutta erillistä pesuhuonetta ei valitettavasti ole", hän neuvoi ja käveli saman tien rakennuksen pihan puoleisesta ovesta ulos.

Ajattelin, että kun kerran puolipakolla määrätään, niin kai sitä on toteltava. Ainahan uusi erilainen sauna on mielenkiintoinen kokemus, vaikka en varsinaisesti mikään saunaihminen olekaan. Riisuin vaatteeni pukuhuoneen penkille ja avasin saunahuoneen oven. Lämmin ilma tulvahti kasvoilleni, kun kävelin kohti lauteita. Päätin heti katsoa, pitäisikö uuniin lisätä puita. Tuli oli jo melkein sammunut, joten kaivoin seinän vieressä olevasta kasasta pari koivukalikkaa ja työnsin ne kiukaan alle. Kiipesin lauteille ja istuin hiljaa paikallani kuunnellen liekkien huminaa kiukaassa ja siitä lähtevässä peltiputkessa.

Saunarakennus oli vanha, mutta saunaan oli tehty uudistuksia. Kiuas oli nykyaikainen jatkuvalämmitteinen ja siinä oli erillinen lokero veden lämmittämiseksi. Lokeron kyljessä oli hana. Seinässä oli kylmävesiraana ja sen vieressä yksi peltiämpäri sekä muovisia sankoja ja vateja. Pienellä jakkaralla saunan nurkassa oli shampoopulloja sekä vanhalla lautasella oleva kulunut saippua, jonka väri näytti olevan vaaleanvihreä. Katossa oli lamppu, joka valaisi riittävästi, mutta jätti kuitenkin saunan tunnelmallisella tavalla hämäräksi.

Istuttuani lauteilla noin kymmenen minuuttia tai vähän kauemmin, aloin tuntea oloni hieman tukalaksi. Päätin käydä lyhyesti järvessä kastautumassa ennen kuin tulisin takaisin pesulle ja lopettaisin saunomisen. Uimahousuja minulla ei ollut, mutta arvelin ettei niitä tarvita. Mielessäni oli vielä muutaman päivän takainen näky, jossa alaston nainen menee uimaan tästä samasta saunasta ja samasta rannasta. Joten eiköhän se ollut sallittua minullekin.

Aukaisin pesuhuoneen oven ja kävelin terassille. Vilkaisin varmuuden vuoksi, näkyykö missään ketään, ennen kuin lähdin kävelemään laiturille. Aurinko oli juuri painumassa isojen puiden taakse lahden pohjukan suunnassa. Pieniä hyönteisiä lenteli parvina ilmassa. Lämpötila oli todennäköisesti vieläkin lähes hellelukemassa kuuman hiostavan päivän jälkeen. Mietin, milloin alkavat ensimmäiset ukkospilvet kertyä taivaalle. Nyt niistä ei vielä ollut tietoakaan.

Kävelin laiturin päähän ja muistelin samalla, että tätä laituria pitkin käveli alaston nainen muutama ilta aikaisemmin, ja ties vaikka olisi kävellyt tänä iltanakin. Seisoin hetken laiturin päässä ja laskeuduin veteen. Vesi ulottui suunnilleen reisieni puoliväliin, joten tähän laituriin ei isolla laivalla voisi tulla. Eikä tältä kannattaisi hypätä pää edellä veteen. Järven pohja oli mutainen, ja siinä tuntui joitakin kiviä ja katkenneita oksia, joten kahlaaminen oli hieman hankalaa. Etenin syvemmälle, ja kun vettä oli riittävästi, laskeuduin kokonaan veteen ja lähdin uimaan. Uin melko kauas rannasta ja tein vielä lenkin rannan suuntaisesti.

Kun olin kahlaamassa takaisin laiturille, näin Pirjon seisovan saunan seinän vieressä. En tiennyt, oliko hän nähnyt minun olevan uimassa. Minua alkoi jo hieman paleltaa, joten kiipesin laiturille. Tällöin Pirjo huomasi minut - tai oli huomannut jo aikaisemmin. En tiennyt mitä minun pitäisi ajatella tai tehdä, koska olinhan sentään alasti. Pirjo ei tehnyt elettäkään lähteäkseen pois, niin kuin naiset yleensä tällaisissa tilanteissa tekevät. Luontainen häveliäisyys sai oloni levottomaksi. "Vesi on todella lämmintä", sanoin, kun en muutakaan keksinyt, samalla kun kävelin laituria pitkin. Pirjo oli noin kymmenen metrin päässä, kun lähestyin saunarakennusta. "Niin on", hän vastasi ja lisäsi, että kahvikin alkaa olla valmista. "Haluatko saunakaljan", hän kysyi yllättäen. Mumisin, jotain epämääräistä, jonka voi kai tulkita myöntäväksi vastaukseksi. Sanoin samalla, että en haluaisi olla häiriöksi, ja olen jo nyt tainnut viivyttää Pirjon omia saunasuunnitelmia ja muitakin suunnitelmia. Lisäsin vielä, että,Pirjon ei pidä nähdä vaivaa minun takiani, sillä varmaan lähden aivan kohta jatkamaan matkaani. Pirjo vastasi jotain, mutta en kuullut mitä hän sanoi. Samalla kun menin sisälle pukuhuoneeseen, Pirjo lähti kävelemään jonnekin saunan edustalta. Ajattelin, että ehkä hän menee  hakemaan lupaamaansa saunakaljan ja jättää sen minulle pukuhuoneen pöydälle. 

Panin vielä pari puukapulaa saunan uuniin ja kiipesin lauteille. Istuttuani hetken kuulin, kuinka pukuhuoneen pihanpuoleinen ovi aukesi. Joku - ilmeisesti Pirjo - puuhaili jotain pukuhuoneessa. Arvelin, että hän tuo lupaamansa kaljan. Ajatus oluen tarjoamisesta tuntui sikäli erikoiselta, että Pirjoa pidettiin yleensä täysin raittiina. Kerrottiin, että hänen avioeronsakin oli johtunut osittain miehen liian kovasta alkoholin käytöstä. Pirjo ei ollut sietänyt juopoksi retkahtanutta miestään, joka avioliiton alkuaikoina oli tuskin lainkaan käyttänyt alkoholia. Tällaisten kokemusten valossa oluen tarjoaminen minulle tuntui siis erikoiselta, varsinkin kun en itsekään ollut oluen juojan tai yleensä edes alkoholin käyttäjän maineessa. Absolutisti en ollut, mutta kohtuukäyttäjien äärimmäisestä päästä kuitenkin.

Oluen juomista mietiskellessäni saunahuoneen ovi aukesi ja Pirjo astui sisälle siinä asussa, missä saunaan astutaan, kun tullaan kylpemään. "Hei", hän sanoi ja heilautti kättään. "Onko uunissa tarpeeksi puita", hän kysyi ja kumartui avaamaan uunin luukun. "Näyttääpä olevan", hän jatkoi ja löi luukun kiinni. Sen jälkeen hän kiipesi lauteille vähän matkan päähän minusta, käytännössä kosketusetäisyydelle. Ei laude toisaalta kovin leveä ollutkaan. Toiseen suuntaan kulkevalla lauteella oli erilaisia sankoja ja astioita, joten ei sinne olisi voinut istua.

Olin Pirjon yllättävästä tulosta niin hämilläni ja jossakin määrin järkyttynyt, että en osannut sanoa yhtään mitään. Ajattelin vain, että tällaiset ovat siis tämän vanhan maatalon saunatavat.

En luonnollisestikaan kehdannut katsoa Pirjon suuntaan vaan pälyilin levottomana pitkin hirsiseiniä. Alastoman vieraan naisen tuleminen täysin yllättäen samaan aikaan minun kanssani lauteille tuntui ajatuksena täysin mahdottomalta. Absurdilta suorastaan, kun olin sentään lähtenyt vain melomaan. Eihän tällaista tapahdu, mietin itsekseni.

Katkaistakseni hiljaisuuden, joka alkoi käydä jo hermoja raastavaksi, sanoin jotakin yhdentekevää. Kysyin saunarakennuksen historiasta. Milloin se on tehty, kuka sen on tehnyt. Ja muuta tällaista. Pirjo vastaili kysymyksiini. Häntä ei kuitenkaan näyttänyt kiinnostavan rakennushistoria vaan henkilöhistoria. Hän halusi puhua asioista, joista ei ollut voinut puhua kenellekään vuosikausiin. Sauna oli siihen sopivan intiimi paikka. Saunassa kaikki on paljastettu, eikä salaisuuksia ole.

"Anteeksi, että tulin tänne saunaan kanssasi", Pirjo sanoi yllättäen. "En tiedä, mikä minuun meni, siitä on niin kauan", hän jatkoi ja hänen äänensä kuulosti liikuttuneelta. "Ei haittaa. Ei haittaa mitään, minä ymmärrän", vastasin epäröiden, vaikka en ollut kunnolla tiennyt, mitä minun pitäisi ymmärtää. Pirjo jatkoi: "Sen jälkeen kun Isto lähti, en ole käynyt saunassa kuin vanhojen naisten tai lasten kanssa, ja useimmiten aivan yksinään. Tällaisina kesäiltoina muistuvat mieleen entiset ajat. Muistan kuinka istuimme Iston kanssa terassilla ja kävimme yhdessä saunassa. Se aika ei koskaan tule takaisin. Anteeksi, olen ihan hassu. Toin Istollekin saunakaljaa, hah, hah, haa."

Saunakaljan mainitessaan Pirjo ensiksi naurahti hysteerisen oloisesti ja alkoi sitten nyyhkyttää.

Asia oli kääntynyt niin odottamattomaan suuntaan, että menin melkein sekaisin itsekin. Yritin sanoa jotain, mutta sanoissani ei ollut paljoa järkeä. 

"Minä ymmärrän. Tai en ymmärrä. Tai siis ymmärrän tavallaan, anteeksi."

Pirjo purskahti taas yllättäen nauramaan. "Anteeksi, anteeksi", hän hoki. "Taidan olla vähän sekaisin tänään."

Yritin rauhoittua ja rauhoittaa myös Pirjoa. Kerroin, että olen kokenut itsekin aivan hirveitä asioita, vaikka ne ovatkin erilaisia kuin Pirjon kokemat.

"Kyllähän minä tiedän", Pirjo vastasi. "Satoja vuosia suvulla olleen maatilan tyttärenä tiedän, tai en tiedä, mutta pystyn kuvittelemaan, miltä tuntuu tällaisen maatilan ja samalla kodin menettäminen. Minua alkaa jo hävettää nämä omat valitukseni. Minä menetin sentään vain mieheni. Taidan olla väsynyt."

Pirjo nyyhkytti vielä hieman, mutta alkoi jo rauhoittua. Käännyin katsomaan hänen suuntaansa ja yritin lohduttaa häntä. Sanoin, että ei asioita kannata vertailla tai panna suuruusjärjestykseen. Vihjasin myös, että ehkä Pirjo voi vielä saada jostakin uuden miehenkin, kun panee töpinäksi ja alkaa etsiä. Kyllähän noin hyvän näköinen, älykäs ja varakas nainen puolison löytää. Hyvän näköisestä naisesta puhuessani tulin ensimmäisen kerran hieman pidempään - olin jo vähän vilkuillut - katselleeksi Pirjoa niin kuin mies katsoo naista. Eikä kehuni, jonka tosin esitin enemmän kohteliaisuudesta kuin missikisojen tyylituomarin ominaisuudessa, millään tavalla turhaa ollut.

Pirjo oli keski-ikää lähenteleväksi naiseksi harvinaisen nuorekas ja hyvin säilynyt. Hän oli melko pitkä, kuten minäkin, ja ruumiinrakenteeltaan hoikka. Hänellä oli tummat puolipitkät hiukset. Terveet elämäntavat, kuten tupakoimattomuus ja alkoholista pidättäytyminen sekä liikunta ja terveellinen ruokavalio, näkyvät ihmisessä myös päälle päin. Pirjossa ne selvästi näkyivät. Ja henkiseen sivistykseen liittyy usein myös sen tyyppisten sosiaalisten verkostojen ylläpito, jotka auttavat ylläpitämään hyvää psyykkistä ja fyysistä kuntoa. Tämähän on todettu syyksi siihen, että suomenruotsalaiset elävät keskimäärin vanhemmaksi kuin suomenkieliset suomalaiset.

Seksuaalisessa mielessä en Pirjoa arvioinut, sillä se olisi ollut tuossa tilanteessa kohtuutonta. Mutta hyvin säilynyt kaunis nainen on jo luonnostaan vastakkaisen sukupuolen edustajan näkökulmasta seksuaalisessa mielessä kiinnostava - ja sopivissa olosuhteissa kiihottavakin.

Ja minä olin vastakkaisen sukupuolen edustaja.

Kun Pirjo sai purettua pahan olon mielestään, tunteet alkoivat rauhoittua puolin ja toisin. Saunassa oli edelleen melko kuuma, joten mieleni teki uudestaan uimaan.

"Voin kai käydä vielä toisen kerran uimassa", kysyin Pirjolta, ja hän vastasi nyt jo kokonaan rauhoittuneena, että "joo, joo, ilman muuta". Nousin paikaltani ja vilkaisin Pirjon suuntaan vihjaten katseellani, lähteekö hänkin. Pirjo nousi minun jälkeeni ja seurasi minua ulos. Kävelimme yhdessä laiturin päähän ja laskeuduimme järveen. Aurinko oli jo laskenut, mutta keskikesän yöt eivät ole koskaan pimeitä.

Uimme yhdessä pitkän lenkin sanoen silloin tällöin sanan tai lauseen toisillemme. Kaksi joutsenta lensi matalalla ylitsemme kovalla äänellä kotkottaen. Ne laskeutuivat jonkin matkan päähän niin, että vesi kohisi kovalla äänellä. Kohahdus ja joutsenten kotkotus kiiri kaikuna tyynellä järvellä. En olisi vielä muutama tunti aikaisemmin pystynyt kuvittelemaan, mitä ilta oli tuonut tullessaan. En todellakaan. 

Palasimme vielä hetkeksi saunaan, jossa pesin vartaloni sekä hiukseni penkiltä ottamallani saippualla ja shampoolla. Myös Pirjo pesi hiuksensa. En viitsinyt enää kolmatta kertaa käydä uimassa vaan huuhtelin itseni vatiin laskemallani kuuman ja kylmän veden sekoituksella. Myös Pirjolle riitti yksi uintilenkki.

Pirjon liikkuessa vatien ja kippojen kanssa hiuksiaan pestessään ja huuhdellessaan sain tilaisuuden tarkkailla hänen vartaloaan hieman tarkemmin. Tarkkaileminen oli siinä mielessä turvallista, että Pirjo piti silmiään kiinni, jotta niihin ei menisi shampoota. Hän oli ikäisekseen melko hoikka myös vatsan alueelta, joka tässä yltäkylläisyyden maailmassa tahtoo olla monille nykynaisille ja ennen kaikkia miehille ongelma. Pirjon rinnat olivat keskikokoiset tai vartalon hoikkuuteen nähden ehkä jopa hieman keskimääräistä kookkaammat. Nännit ja nännipiha taas olivat rintojen kokoon nähden ehkä hieman keskimääräistä pienemmät, kutenkin täysin normaalin kokoiset. Pirjo oli perinteinen nainen siinä mielessä, että hän ei ollut ajellut alapäätään. Karvoitus oli tuuhea ja ulottui jopa hieman reisiin sekä kapeana viiruna melko pitkälle vatsaan. Todellinen luonnonmukainen Hippie Queeen. Mietin, käykö Pirjo koskaan uimahalleissa, koska siellä hoidetut bikinirajat sentään ovat "must".  Tummat kainalokarvat oli ehkä joskus ajeltu mutta ei pitkään aikaan.

Pirjoa katsellessani ihmettelin oikeastaan vain sitä, miksi katseleminen ei herättänyt minussa mitään "miehisiä" tunteita. Arvelin, että ehkä keskustelumme ja Pirjon "avautuminen" elämänkokemuksistaan oli ollut sen verran rankka kokemus meille kummallekin, että seksuaaliset ajatukset eivät yksinkertaisesti sopineet kuvaan. Sitä paitsi suomalainen perinnekin lähtee siitä, että saunassa ei mietitä seksiä.

Mutta pukuhuoneessa voidaan jo miettiä.

Pestyämme ja huuhdeltuamme itsemme menimme pukuhuoneeseen. "Oi anteeksi, en huomannut tuoda sinulle pyyhettä", Pirjo sanoi nolostuneena. "Ei haittaa, ei haittaa, olen pian kuiva ilman pyyhettäkin", vastasin.

Pukuhuoneessa oli yksi ainoa pyyhe, ja Pirjo tarjosi sitä minulle niin kuin kohtelias ihminen tuollaisessa tilanteessa tekee. Kieltäydyin pyyhkeestä ja sanoin, että voin korkeintaan lopuksi kuivata siihen hiuksiani, mutta käyttäköön Pirjo sitä ensiksi. Toista pyyhettä ei missään tapauksessa tarvitse hakea. 

Pirjo kääri pyyhkeen lanteilleen niin, että hänen rintansa jäivät näkyviin. Istuimme pukuhuoneen penkeillä toisiamme vastakkain. Pukuhuoneessa oli pieni jääkaappi, josta Pirjo kehotti minua ottamaan olutpullot meille kummallekin. Olut oli tsekkiläistä. Avasin pullot ja kaadoin kummallekin lasit täyteen pienen pöydän päällä. Laseja oli seinäkaapissa. "Ostin muutaman pullon City-Marketista", Pirjo selosti samalla kuin kuivasi itseään pukuhuoneen ainoalla pyyhkeellä. "Juon hyvin harvoin olutta tai muutakaan alkoholia. Olen nähnyt tarpeeksi, mitä liika juominen voi saada aikaan, mutta ei nyt puhuta siitä."

"Sinullako ei siis ole miesystävää? Onko ollut ketään sen jälkeen kun tuli avioero?" Takertelin hieman puheessani, koska en tiennyt miten tällaiset kysymykset pitäisi muotoilla, ja voiko tällaisia asioita edes kysyä. Tästä asiastahan oli toisaalta jo puhuttu saunassa, ja halusin tietää enemmän.

"Ei ole ollut", Pirjo vastasi. "Siitä on kulunut näihin aikoihin melko tarkkaan kahdeksan vuotta, kun viimeksi olen istunut ja katsellut alastonta miestä." Pirjo antoi katseensa kulkea pitkin vartaloani. "Anteeksi, että olen näin julkea, ei minun pitäisi katsoa," hän sanoi, mutta ei kääntänyt katsettaan poiskaan.

"Ei se mitään", vastasin ja levitin jalkojani hieman enemmän haara-asentoon samalla kun oikaisin niitä. Vasemman jalan isovarpaani kosketti Pirjon varvasta. En tiedä miksi annoin tämän tapahtua. En tiedä sitäkään, miksi olin niin provokatiivisessa asennossa yrittämättä peitellä mitään. Ehkä siksi, että Pirjolla olisi enemmän katseltavaa. Tuskin hän nimittäin käsivarsiani tai sääriäni halusi katsella, näin ainakin tulkitsin hänen puheensa. Joimme lasit tyhjiksi ja kaadoin lopun pullojen sisällöstä laseihin. Tsekkiläinen olut ei ollut hassumman makuista. Merkki oli minulle ennestään tuntematon.

"Onko tuo täysin lepotilassa", Pirjo kysyi yllättäen katsoen jalkoväliäni. Olut oli ehkä poistanut hänen estojaan, joita ei tosin alun alkaenkaan kovin paljon näyttänyt olevan. Pirjo ei varsinaisesti kertonut, mitä hän tarkoitti, mutta ymmärsin kyllä. "Tarkoitan, että sinulla on isompi kuin Istolla, vai onko tällaisen asian toteaminen paha asia", hän täsmensi.

Vaikka ilmapiiri olikin edennyt jo jonkin aikaa "tiettyyn suuntaan", säpsähdin näin suorasukaista kysymystä. Säpsähdin sitä niin paljon, että oikein hätkähdin.

"Ai anteeksi, ei ollut tarkoitus... en ymmärrä, miten minä oikein", Pirjo lepytteli hellyttävällä ja anteeksi pyytävällä äänellä aivan kuin olisi tehnyt minulle jotain pahaa. "Ei haittaa, ei haittaa", vastasin häkeltyneenä. "Saahan sitä kysyä. Ja vastaus on, että kyllä se ainakin vielä silloin oli lepotilassa, kun kysyit, ja taitaapa olla vielä nytkin."

Itse asiassa säikähtäminen oli saanut "sen" vajoamaan vieläkin enemmän lepotilaan, jos  tämä nyt yleensä oli mahdollista.

"Istolla oli pienempi, mutta niinhän sitä sanotaan, että koko ei ratkaise. Silloin kun tuo ei ole... anteeksi että vielä jatkan ... lepotilassa, se varmasti on isompi kuin Istolla. Mutta sitähän minä en tule tietämään, hih, hih. Enhän? Anteeksi, puhun nyt aivan sekavia."

Tunteet mylläsivät sisälläni, enkä itsekään pystynyt analysoimaan niitä. Huomasin vain, että oluen juominen oli tehnyt oloni rennommaksi ja huolettomammaksi. Alkoholia normaalisti käyttämättömällä jo yksi pullo vaikuttaa. Oikaisin ja levitin vielä vähän jalkojani nähdäkseni - ja totta puhuen näyttääkseni myös Pirjolle - mitä mieltä puheenaihe eli "se" oli asiasta. Oliko sillä jotain sanottavaa. "Se" oli Pirjon mielestä lepotilassa isompi kuin Istolla. Oliko se isompi myös silloin, kun se ei ollut lepotilassa.

"Ehkä tulet pian näkemään", sanoin Pirjolle samalla kun tunsin veren virtaavan penikseeni sen alkaessa jäykistyä nykäyksittäin. Pirjo naureskeli ja siirtyi viereeni istumaan nähdäkseen lähempää sykähtelevän ja koko ajan paksummaksi muuttuvan elimeni. Levitin jalkani nyt jo melko leveään haara-asentoon. Halusin näyttää kaiken kunnolla, kun kerran näyttämään oli alettu. Vedin itseäni hieman takakenoon, puolimakaavaan asentoon, ja nostin lantioni mahdollisimman ylös, jotta "se" katselisi maailmaan mieluummin korkealta vuorelta kuin matalasta laaksosta - ja jotta "se" näyttäisi mahdollisimman suurelta. Sehän tässä oli tavoite.

"Isompi on, paljon isompi", Pirjo hihkui, vaikka "se" ei ollut vielä edes täydessä mitassaan. "Kuinka pitkä se on", Pirjo kysyi. Hän oli sykkivän penikseni katselemisesta niin innoissaan että pudotti pyyhkeenkin lattialle.

"Kahdeksantoista senttiä, tai jopa vähän yli aivan äärimitoissaan", vastasin. "Seitsemäntoista ja puoli senttiä vähintään, vaikka sillä ei paras päivä olisikaan. Yläpinnasta mitattuna aivan oikeaoppisesti." Selostin peniksen ominaisuuksia kuin autokauppias, joka esittelee urheiluauton kuutiotuumia.

"Milloin olet sitä mittaillut, ja mittaavatko kaikki miehet pippeleitään", Pirjo kysyi. Vastasin, että todennäköisesti jokainen mies joskus mittaa pikkukaverinsa, kun sen koosta niin paljon puhutaan.

"Helppohan se on mitata mittanauhalla. Lepotilassa minulla on kaksitoista- tai kolmetoistasenttinen. Sitä on vähän vaikea sanoa, koska lämpötila vaikuttaa, eikä siinä ole pelkästään ON ja OFF -asentoa vaan lukematon määrä asentoja siltä väliltä. Milloin se edes on tarkasti ottaen lepotilassa. Kuumasta kylvystä noustaessa se on suurimmillaan ja kylmässä järvessä uimisen jälkeen on pienimmillään. En tiedä, silloinko se pitäisi mitata."

Minua alkoi jo nolottaa tekninen höpinäni penikseni ominaisuuksista. Olihan Pirjo sentään naimisissa ollut nainen, joka tiesi näistä asioista varmaan enemmän kuin joku kokematon teinityttö.

"Saanko", Pirjo kysyi kuin ujo lapsi ja ojensi kättään kohti penistäni. "Siitä on niin kauan."

Nyökkäsin myöntävästi, vaikka en tarkasti ottaen tiennyt, mihin annoin luvan. Pirjo puristi penikseni varresta tiukalla otteella. "Aah", hän huokaisi. "Et usko." Sen jälkeen hän irrotti otteensa ja silitti hellästi penikseni vartta vieden kätensä karvoitukseni päälle. Vedin polveni koukkuun nostamalla toisen kantapääni penkin reunalle. Pirjo siirsi kätensä reiteni alapinnalle ja tarttui kivespusseihini pitäen niitä kourassaan. Hän liu'utti etusormeaan hitaasti kohti peräaukkoani pitäen yhä kiinni "ballseistani"- niin kuin englanniksi sanotaan. Onneksi olin juuri käynyt saunassa ja pessyt kaikki kolot ja välit huolellisesti saippualla. En nimittäin antaisi kenenkään kosketella itseäni aivan joka paikasta, ellen olisi varma, että siellä on puhdasta. Olen luonteeltani suorastaa ylihygieeninen. En kuulu "peppumiehiin", joilla on halu tökkiä kalunsa sinne - puhumattakaan että itse olisi kenenkään tökittävänä. Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa. Raja näissä asioissa on kuitenkin joskus hieman epämääräinen, joten en pannut vastaan Pirjon sormien pientä seikkailua. Itse asiassa nautin, kun hän sormensa koskettelivat herkkiä alueitani.

Tilanne saunan pukuhuoneessa olisi voinut johtaa mihin tahansa, mutta olin päättänyt, että tietyt rajat pidetään. En aikonut käyttää kaluani siihen tarkoitukseen, mihin se on suunniteltu. Ehkä Pirjokaan ei olisi halunnut. Tai mistä minä tiedän. Näissä asioissa yksi asia johtaa helposti toiseen.

Hiveltyään jonkin aikaa penistäni eri puolilta ja annettuaan lopuksi sen päähän hellän suukon, Pirjo irrotti otteensa ja kohottautui penkille istumaan. "Komea kaveri, tuosta voit aidosti olla ylpeä" hän sanoi hiljaa ääni melkein murtuen. Samalla hän kumartui ottamaan pyyhkeen lattialta.

En oikein tiennyt mitä tässä tilanteessa tekisin. Laskin kantapääni penkiltä lattialle ja kohottauduin istuma-asentoon. Penikseni jökötti vielä kivikovana, mutta tämän enempää sille ei tultaisi tänä iltana antamaan. Ehkä. 

Minulla oli tunne, että illan tarjonta oli ollut yksipuolista. Olin saanut nauttia huomiosta ja hurmoksesta, mutta en ollut vielä antanut vastapalvelusta. Jalkovälini uloke tökötti vielä pystysuorassa, kun nousin penkiltä ja siirryin Pirjon eteen laskeutuen polvilleni niin, että pääni oli hänen jalkojensa välissä.

"Haittaako pieni vastavierailu", kysyin ja levitin Pirjon jalkoja kauemmaksi toisistaan. Hän ei sanonut mitään mutta laskeutui puolittain makuuasentoon kyynärpäidensä varaan kääntyen samalla hieman enemmän penkin suuntaisesti. Painoin kasvoni hänen polviensa väliin ja aloin edetä sentti sentiltä kohti kultaista kolmiota. Hänen reisiensä sisäpinnat tuntuivat pehmeinä poskiani vasten. Siirryin vaihe vaiheelta ylemmäksi, kunnes tunsin hänen tuuhean häpykarvoituksensa otsassani. Nuoleskelin hänen reisiensä sisäpintoja samalla kun levitin hänen jalkojaan. Pirjo laskeutui vielä enemmän makuulle ja antautui täysin käsittelyyni.

Nostin käteni pois Pirjon reisien päältä ja siirsin ne reisien alapinnoille, josta nostin Pirjon jalat koukkuun hartioideni päälle. Pirjo auttoi asiassa ja siirtyili hieman penkillä. Hän oli selvästi päättänyt avata kaikki ovet. Työnsin kasvoni syvälle Pirjon tuuheaan karvoitukseen niin, että nenäni tunkeutui Pirjon isompien häpyhuulien väliin. Pirjokin oli pessyt itsensä huolellisesti saippualla, mutta tunsin silti nenässäni perinteisen "naisen tuoksun", mikä tässä tapauksessa hyvin lievänä pelkästään kiihotti minua. Penikseni oli jäykistynyt kivikovaksi, mutta se sai tällä kerralla katsella toimettomana sivusta, kun yläpää tekee töitä. Tai ehkä sillekin vielä pieni lohdutuspalkkio tulisi.

Nostin vielä hieman Pirjon jalkoja, sillä olin päättänyt maksaa teot tekoina eli käydä tutustumassa myös alakertaan mutta ei sormilla vaan kielellä - mikä suoraan sanoen ei kuulu tapoihini. Tällä kerralla olin niin kiihottunut, että päätin käyttää kieltäni alakerrassa, olipa kokemus kuinka hirveä tai vähemmän hirveä tahansa. Olihan sitä elämän varrella tullut maisteltua ja haisteltua yhtä ja toista, joten mitäpä yksi kokeilu lisää. Nostin Pirjon jalkoja korkeammalle ja levitin hänen pakaroitaan, jotta alakerta tulisi paremmin näkyviin. Näkymä oli harvinaisen symmetrinen ja kaunis, kun muistelee mitä kaikkia ulokkeisia niljakkaita alapään viritelmiä jopa pornosivujen kuvissa näytetään. Pirjolla paikat olivat siistit kuin vain voivat olla. Ei ollut mikään ongelma nuolla Pirjon peräaukon juomuista ympäristöä ja työntää kielenkärki vähän matkaa itse reikäänkin, jossa kaikki juomut yhtyvät kuin mustassa aukossa, paitsi että tämä aukko ei ollut musta vaan normaalin terveen ihon värinen, hieman muuta ihoa tummempi. Ei mitään makuja eikä hajuja - ja vaikka olisi ollutkin, en olisi halunnut miettiä niitä. Pirjo nytkähteli ja äännähteli kieleni kosketuksesta. Hänen pakaroidensa sisäpinnan iho tuntui kiihottavalta ja lämpimältä poskiani vastaan. Ulommat osat pakaroista, joita tunnustelin käsilläni, olivat viileät.  

Kun alakerta oli nuoltu ja hoidettu, oli aika siirtyä kerrosta ylemmäksi. Muutin hieman Pirjon asentoa jotta sain kasvoni uudelleen hänen häpykarvojensa sekaan, jossa jo olin vieraillut. Tunnustelin kielelläni hänen sisempiä häpyhuuliaan ja liikutin kieltäni vähitellen kohti hänen klitoristaan, jonka tiesin olevan hänen erogeenisin alueensa. Löydettyäni sen nuolin siitä muutaman kerran. Pirjo liikahti ja äännähti tavalla, jonka tulkitsin pitämiseksi. En halunnut kuitenkaan tarjota vielä pääruokaa vaan kiihdytin Pirjon ruokahalua siirtymällä uudestaan emättimen suulle ja työntämällä kieleni sisälle niin pitkälle kuin se ulottui. Tunsin hieman suolaisen maun liikutellessani kieltäni. Emättimen seinät olivat lämpimät.

Kasvoni olivat kokonaan uppoutuneet Pirjon jalkovälin tuuheaan karvoitukseen. Alue, joka ensimmäistä kertaa sitä lähestyessäni oli ollut vielä sulkeutunut ja ujo, oli nyt antautunut minulle ja puhjennut täyteen kukkaansa. Häpyhuulet olivat täyttyneet verestä kiihotuksen seurauksena, ja  koko alue oli laajentunut ja kostunut. Pirjo hengitti aikaisempaa kiihtyneemmin.

Vedin kieleni pois Pirjon emättimestä ja nuolin hieman aluetta, jossa häpyhuulet alhaalla yhtyvät. Työnsin samalla nenäni syvälle sisempien häpyhuulien väliin, niin että kasvoni olivat täysin hautautuneena Pirjon intiimialueelle. Pystyin tuskin hengittämään. Kasvoni olivat jo suorastaan märät omasta syljestäni sekä liukastavista eritteistä, joita Pirjon kiihottuminen sai aikaan. Häpykarvat kutittivat poskiani. Heiluteltuani nenääni ensiksi ylös ja alas ja sen jälkeen oikealle ja vasemmalle Pirkon sukupuolielintä tällä tavalla hieroen siirryin lopulliseen tehtävääni. Kohotin hieman päätäni ja aloin liikutella kieltäni säännöllisen rytmin tahdissa klitoriksen ympärillä ja päällä. Pirjon koko vartalo tuntui jännittyvän. Hän äänteli hieman ja liikahteli kiihtyneesti. Jatkoin kieleni liikuttamista kiihdyttäen hieman vauhtia. Tunsin, kuinka Pirjon orgasmin hetki läheni. "Aaah", hän huokaisi niin kovaa, että oikein säikähdin. Samalla koko hänen vartalonsa alkoi liikahdella ja tärähdellä. "Aaah", hän huudahti vielä toisen kerran. Tunsin, kuinka hänen sukupuolielimensä nytkähteli orgasmin tahdissa. Jos kieleni olisi vielä ollut hänen emättimessään, olisin tuntenut, miten emättimen seinät kouristelevat ja supistelevat rytmikkäästi aivan kuin miehen penis siemensyöksyssä.

Olisin voinut yrittää saada vielä uuden orgasmin Pirjolle, koska olen aika tekijä tällä alalla. Voimakas työskentely kielellä ja Pirjon jalkojen pitäminen ylhäällä, olin kuitenkin saanut minut jo hieman väsähtämään, sillä kuten sanottu, en ole urheilumiehiä. Annoin Pirjon reisien laskeutua hartioilleni ja jäin vielä hetkeksi makaamaan kasvot Pirjon karvoituksen päällä. Olen aina ollut sitä mieltä, naisen luontainen tuuhea karvoitus on paras tyyny, mitä luonto on miehen lepoa varten luonut. Kohotin hieman päätäni ja vilkaisin Pirjon kasvojen suuntaan, jotka näkyivät hänen täyteläisiksi paisuneiden rintojensa välistä. Pirjo oli hieman punakka kasvoiltaan, ja voin melkein kuulla, kuinka hän hyrisi tyytyväisenä. 

Kaikki loppuu aikanaan, joten kohottauduimme istumaan. Pirjo otti jääkaapista vielä yhden olutpullon ja kaatoi sen sisällön tasan molempiin laseihin. "Otetaan vielä pienet", hän sanoi. "Ja kiitos siitä mitä teit."

"Minun pitääkin nyt varmaan jo lähteä, kello taitaa olla jo vaikka mitä", sanoin ja aloin kaivella vaatteitani. Pyyhettä en enää tarvinnut, koska olin jo kuivunut muutenkin.

"Mitä, ei kai me nyt aivan vielä lopeteta, kun sinä et ole saanut osuuttasi", Pirjo sanoi hellällä matalalla äänellä melkein kuiskaten. "Pitäähän minun jotenkin maksaa takaisin. En ole kokenut mitään näin ihanaa kymmeneen vuoteen tai koskaan."

Yritin torjua Pirjon ehdotuksen, sillä kello oli pitkälle yli puolen yön. Pirjo oli kuitenkin päättäväinen. Hän tuli viereeni istumaan ja kaivoi penikseni käteensä. Tällä kerralla se ei ollut valmiiksi jäykistyneessä asennossa, koska sekin tarvitsi välillä lepoa. Nuollessani Pirjon jalkoväliä, pikkukaverini - tai ei se silloin kovin pieni ollut - oli kurkkinut kivikovana omasta jalkovälistäni aivan kuin kysyäkseen, että eikö sekin pääse mukaan. Nyt se tavallaan pääsi. Pirjon hellä kosketus sai sen pian virkoamaan, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Tunsin lämpimän tunteen alavartalossani, kun veri virtasi penikseen, ja se jäykistyi sykähdellen.

En ole peppumiehiä enkä ole myöskään "blow job" -miehiä. Annoin kuitenkin Pirjon ottaa penikseni huuliensa väliin ja aloittaa työskentelyn, johon hän näytti olevan tottunut. Päättelin, että hänen entinen aviomiehensä, oli tainnut olla niitä miehiä. Kuvittelin, miltä Pirjo oli näyttänyt tehdessään samaan miehensä "panosauvalle", mitä hän nyt teki minulle. Pirjo oli todellinen syväkurkku. En kuitenkaan antanut hänen jatkaa kauan, sillä en edes tiedä, halusiko hän todella sitä.

"En oikein saa tuolla tavalla, ja minusta se on naisen kannalta jotenkin nöyryyttävää", sanoin ja nostin Pirjon pään pois penikseni kimpusta.

"Ei se nöyryyttävää ole. Teen sitä mielellään. Mutta jos et saa, niin ehkä ei sitten jatketa. Koitetaan jotain muuta."

Pirjo otti syljestä kastuneen penikseni sormiensa väliin ja alkoi liikutella sitä niin kuin sitä kuuluu liikutella, jos haluaa päästä tiettyyn lopputulokseen. Pirjon sormet puristivat esinahkaani, ja hänen kätensä liikkui määrätietoisesti.

"Minun on vähän vaikea saada toisen tekemänä. Teet tosi hyvin, mutta jostakin syystä minä vain olen tällainen", sanoin hieman nolona. Pirjo lopetti vatkaamisen. "Haittaako, jos jatkan itse loppuun", kysyin. "Onhan se vähän noloa, mutta kun on kerran aloitettu, niin...."

"Joo ilman muuta, jatka vain, minusta on mukava katsoa", Pirjo vastasi ja työnsi kasvonsa aivan lähietäisyydelle. Nousin seisomaan, koska olen tottunut harrastamaan maailman vanhinta käsityötä näin. Otin esinahastani kiinni omistajan elkein ja aloin liikutella sitä niin kuin olen tehnyt tuhansia kertoja aikaisemmin vuosien varrella aina siitä asti kun joskus kolmetoistavuotiaana keksin tämän hienon leikin - jonka yllättävä lopputulos sai minut ensimmäisellä kerralla todella pahasti säikähtämään ja pelästymään.

Pirjo istui penkillä ja katseli vähän matkan päästä, kun annoin jäykistyneelle elimelleni käsittelyn, jota se oli koko illan odottanut. Tilanne tuntui kiihottavalta, jos tätä nyt erikseen tarvitsee sanoa. Pirjo hymyili, mutta ei sanonut mitään. Kiihdytin vauhtia ja aloin tuntea, kuinka lämmin aalto valtasi koko vartaloni. Hetki oli lähellä. Pirjo nosti kätensä kylkeäni vasten kuin myötätunnon merkiksi ja puristi hieman lonkastani. Tunsin, että noin kymmenen sekunnin tai viidentoista sekunnin päästä se alkaa. Tämä hetki on kiihkon huippu. Mies ei lopeta itsensä tyydyttämistä päästyään näin pitkälle, ellei äiti astu yllättäen huoneeseen tai jotain kauheata tapahdu. Mutta nyt ei ollut äitiä vaan alaston vieras nainen, ihana Pirjo. Ja hänen katselemisensa teki viimeisistä sekunneista entistäkin ihanampia. Tunsin kuinka kouristuksenomainen tunne valtasi koko alavartaloni. Kohottauduin viime hetkillä varpailleni, en tiedä miksi.

"Nyt", huokaisin, vaikka ei sitä olisi tarvinnut sanoa. Näkihän sen muutenkin. Ensimmäinen lihaskouristus lennätti valtavan suihkauksen lämmintä spermaa ainakin kolmen metrin päähän. Olin ollut kiireiden takia pari viikkoa selibaatissa, joten varastot olivat täynnä. Seuraava suihkaus oli aivan yhtä tehokas ellei tehokkaampikin. Pirjo katseli huokailleen, kun täyteen kahdeksantoista senttimetrin mittaan paisunut tykkini tulitti. Muutama lyhyempi suihkaus vielä ja sen jälkeen pieniä jälkikouristeluja, jotka eivät enää lennättäneet mitään. Huokailin tyytyväisenä. Tunsin, kuinka sydämeni takoi kuin sadan metrin juoksukilpailussa. Jatkoin käsityötä vielä muutaman sekunnin siemensyöksyn jälkeen, kunnes hidastin tahtia ja lopetin. Homma oli hoidettu.

"Anteeksi, että sotkin paikkoja", sanoin katsellessani kiiltäviä siemenesteläikkiä betonilattialla. "Ehkä voin puhdistaa, onko sinulla rättiä", kysyin. Pirjo kielsi alkamasta mihinkään siivouksiin ja sanoi joka tapauksessa aikoneensa pestä lattian aamulla, joten siinä samalla menevät nämäkin tahrat.

Kävin vielä huuhtaisemassa tyytyväisenä roikkuvan penikseni saunan raanan alla ja huuhtelin samalla hieman kasvojanikin. Pirjo kiinnitti juuri mustia rintaliivejään, kun tulin saunasta. Housuja hänellä ei jostakin syystä vielä ollut jalassa. Kävelin hänen luoksensa ja sanoin: "Hei hei nyt sinullekin Mirri vai mikä sinun nimesi on" silittäen samalla Pirjon tummaa tuuheaa alapään karvoitusta.

"Ei sillä taida olla nimeä, mutta se on ollut todella tyytyväinen tänä iltana, kiitos sinulle siitä", Pirjo vastasi ja hymyili. "Keksi sinä sille nimi", hän jatkoi. Vastasin, että keksin kyllä, mutta kyseessä on niin suuri kunnia ja vaativa tehtävä, että se vaatii aikaa. Pirjo hihitteli innoissaan samalla kun kaiveli alushousujaan vaatekasasta. "Ei ole mitään kiirettä", hän sanoi. "Saat kaikessa rauhassa keksiä nimeä." Mietin, oliko tämä vihjaus, että voisimme tavata vielä joskus uudestaan Mirrin, tai mikä sen tuleva nimi nyt olisikin, nimipäivän merkeissä.

Emme enää puhuneet kovin paljon. Pirjo kiitti vielä illasta ja sanoi kokeneensa jotain, jota hän ei enää koskaan kuvitellut kokevansa. Hän tunsi itsensä kuin uudeksi ihmiseksi. Minäkin vakuuttelin kanoottiretkeni olleen ikimuistoinen.

Kello oli kolme aamuyöllä, kun vihdoin työnsin kanoottini vesille. Keskikesän aurinko häämötti jo horisontin takana valmiina loistamaan ensimmäiset valonsäteensä kesäyön valvojille. Kun istuuduin kanoottiin ja laskin melan järveen, Pirjo huusi vielä rannalta: "Kerrohan sitten, kun olet keksinyt nimen". Nostin kättäni tervehdykseksi ja vastasin, että ilman muuta kerron. Sen jälkeen lähdin melomaan kohti kesämökkiäni, jossa sammunut takka ja pöydälle unohtunut ruoka odottivat.

Meloessani tyynellä järvellä auringon ensimmäisten säteiden ilmestyessä näkyviin horisontissa tunsin itseni onnellisemmaksi kuin vuosiin. Taisin olla rakastunut.

Oi ihana Pirjo....