Koulun paras opettaja

Yllättävä havainto

Kun aloitin lukion, luokallani oli minun lisäkseni kolme poikaa sekä parikymmentä tyttöä. Muutama oppilas keskeytti myöhemmin koulun, joten luokka pieneni vuosien kuluessa. Jo ensimmäisenä syksynä eräs pojista jätti koulun kesken, ja toinen seurasi hänen esimerkkiään seuraavana keväänä. Kun lukion kolmas luokka alkoi, olin ainoa poika luokallamme.

Olin lähes sairaalloisen arka silloin, kun olisi pitänyt kommunikoida tyttöjen kanssa. Uskalsin hädin tuskin kysyä tytöiltä jotain kouluun tai oppitunteihin liittyvää asiaa, mutta siihen keskustelut rajoittuivat. Tämä ei tarkoita, etteivätkö tytöt olisi minua kiinnostaneet muutenkin kuin koulukavereina. Totta kai olin aina pitänyt tytöistä. Lähes jokaisella luokalla aina ala-asteelta lähtien minulla oli ollut joku mielessäni joku tyttö, jota enemmän tai vähemmän palavasti rakastin. Yleensä olin ihastunut luokan kauneimpaan tyttöön, josta moni muukin poika salaisesti haaveili - silloin kun muita poikia vielä oli.

Lukion viimeisellä luokalla ihastuminen oli iskenyt kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin istunut yksin mietteissäni luokan takaosassa ja tarkkaillut tyttöjä yksi kerrallaan. Mietin, voisinko kelpuuttaa tuon tai tuon tytön tyttökaverikseni, jos tilaisuus tulisi?

Hmjaa, ehkä voisin ehkä en, mietiskelin. Ei tuo tyttö, olkoon hän nyt vaikka nimeltään Riitta tai Liisa tai Elisa tai kuka tahansa, taida olla aivan minun makuuni. Ei hänessä mitään vikaa ole, mutta ei hän kuitenkaan... Mutta entäs tuo toinen. Ei hassumpi. Mutta ei ehkä minun tyyppiäni. Entäs hänen vierellään istuva? Hän muistutti erästä Bond-elokuvan tyttöä, Barbara Bachia. Hänellä oli tumma pitkä tukka, paksut täyteläiset huulet, pyöreät kauniit posket, joten mikä ettei. Hassua, etten ollut ennen huomannut, millainen kaunotar tuo tyttö oikeastaan oli, vaikka olemme käyneet jo pitkään koulua yhdessä.

Säpsähdin hereille mietteistäni, kun tyttö yllättäen käänsi kasvonsa minuun päin pitkät kiiltävät hiukset hulmuten. Hän katsoi silmiini ja hymyili valloittavasti.

Olin joskus kuullut sanonnan “rakkautta ensi silmäyksellä”, mutta en ollut kuvitellut, että niin voisi käydä minulle. Yksi ainoa hymy sai kuitenkin aikaan sen, että olin aivan myyty. Kirjoitin jo samana iltana päiväkirjaani: “X katsoi minua ovelasti koulussa tänään. Voisin vaikka pitää siitä tytöstä.” Tietenkin tytöllä oli oikea nimikin, mutta jääköön se päiväkirjani ja minun salaisuudeksi.

Barbara Bachin näköisestä tytöstä pitäminen muuttui nopeasti ihastukseksi ja rakkaudeksi. Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana kirjoittelin päiväkirjaani epätoivoisia ihailun ja rakkauden tunnustuksia - epätoivoisia siksi, että minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia tuon tytön suhteen. Miten olisi voinut ollakaan, koska enhän edes uskaltanut puhua hänelle tai muillekaan tytöille.

Lukion viimeinen vuosi kääntyi kohti kevättä, ja haaveilin yhä epätoivoisesti kauniista tummatukkaisesta tytöstä, joka oli jo saanut jonkinlaiset myyttiset mitat mielessäni. Ihailemani tyttö ei ollut enää pelkästään tyttö vaan hän oli täydellisyys. Hän oli huippuälykäs, huippukaunis, huippumuodikas, huippuviaton. Hän oli jotain sellaista, joka menee arkipäiväisen ja maallisen yläpuolelle. Keiju? Enkeli? Yliluonnollinen olento? Huomasin senkin, että hänellä ei ollut koskaan samoja vaatteita yhtä koulupäivää kauemmin vaan aina jotain erilaista. Eihän sellainen tyttö ole tavallinen kuolevainen.

Haaveet ovat haaveita ja arki on arkea. Tiesin, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia saada kontaktia tuohon täydelliseen haavetyttöön, puhumattakaan, että hän koskaan kiinnostuisi minusta. Hänestä ei ollut oikeastaan edes tietynlaisten salaisten haaveiden kohteeksi. Tarkoitan nyt vähän rohkeampia, eroottisia haaveita. Jostakin kumman syystä pidin häntä niin rakastettavana ja suorastaan pyhänä, että en pystynyt yhdistämään häneen mitään intiimejä ajatuksia tai fantasioita. Äärimmäisin asia, jonka pystyin kuvittelemaan, oli hellä suudelma ja rakkauden tunnustaminen jossakin tunnelmallisessa tilanteessa. Jo tuollaisen ajatteleminen vein melkein jalat alta. Ajatus suudelmasta oli aivan pakahduttava. Näin joskus unia tällaisista tilanteista.

Eroottiset haaveet - niitäkin lukiopojilla tietysti on - piti kohdistaa joihinkin tavallisempiin tyttöihin. Kun on ainoa poika luokassa, sopivia kohteita ei ole vaikea löytää. Ja jos on oikein hurjalla päällä, voi nuoressa naisopettajassakin nähdä muutakin kuin akateemisen puolen. Mietiskelin kaikenlaista, mitä pojat mietiskelevät, mutta välillä nämä haaveeni alkoivat tuntua likaisilta ja pahoilta, kun mieleeni tuli todellinen suuri rakkauteni, “neiti täydellisyys”.

Luokan ainoana poikana olemisessa oli sekä hyvät että huonot puolensa. Joskus asetelma, yksi poika - parikymmentä tyttöä, tuntui kiusalliselta. Eräs tilanne, jossa näin koin, oli biologian tunti. Opettaja - nainen hänkin - kertoi erilaisista ihmisten anatomiaan ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kuin “tyttöjen kesken”. Ihmettelin, eikö hän huomaa, että luokassa on poikakin. Istuin takapenkissä kasvot nolostuksesta punaisina ja tuijottelin kirjaani ja papereitani aivan kuin en lainkaan kuuntelisi mitä opettaja puhuu. Mutta tottahan minä kuuntelin. “Paisuvaiskudosta, emätin laajenee, siemennestettä... “ Lopeta jo - ajattelin. En hyvänen aika kestä olla täällä. Suunnittelin, että lintsaan seuraavan tunnin, jos vielä samasta aiheesta jatketaan. Vilkuilin syrjäsilmällä, katseleeko kukaan tytöistä minua. En saanut selvää. Kai heitäkin nolotti, kun he tajusivat, että luokassa on yksi poika, joka myös seuraa opetusta, jonka pitäisi olla “vain tytöille”.

Kevään viimeiset kouluviikot olivat meneillään. Istuin äidinkielen tunneilla poikkeuksellisesti etupenkissä ja ikkunan vieressä. Opettajamme oli nuori kaunis nainen, jonka kerrottiin eronneen itseään huomattavasti vanhemmasta miehestä. Joku mainitsi, että mies ollut kolmekymmentä vuotta vaimoaan vanhempi. Lisäksi hän oli juoppo. Pariskunta oli tavannut yliopistossa. Nuori äidinkielen opiskelija oli rakastunut itseään vanhempaan ja elämää nähneeseen mieheen, joka taisi vielä olla runoilija tai kirjailija tai jotain sellaista. Se tavallinen tarina. Mutta se tarina oli jo päättynyt. Kuin pisteenä dramaattiselle suhteelle mies oli hukkunut humalapäissään paikkakunnan rantavesiin pian eron tapahduttua. Huhuttiin jopa, että nainen oli järjestänyt asian selvitäkseen taloudellisista sotkuista, joita erosta oli aiheutunut. Huhut tuskin pitivät paikkaansa, mutta ajatus, että opettajan pöydän takana istuisi paitsi kaunis nainen myös kylmäverinen murhaaja - niin, juuri tällaisia elementtejä lukiopojat tarvitsevat rakentaessaan eroottisia fantasioitaan.

Itse asiassa en pitkiin aikoihin ollut liittänyt äidinkielenopettajaamme mitään erityisiä mielikuvia. Hän tuntui ihailevan Pablo Nerudaa ja eräitä muita vasemmistolaisia kirjailijoita, joten poliittiset näkemyksemme eivät oikein käyneet yksiin - mikä tietysti sekin oli yksi kiihottava lisä eroottiseen kuvitelmaan sen lisäksi että uskoin naisen olevan murhaaja.

Nainen oli kaunis, se minun oli pakko myöntää. Jos hän olisi ollut kymmenen vuotta nuorempi tai minä kymmenen vuotta vanhempi, asia olisi ollut toinen. Lisäksi olisin toivonut, että hän ei olisi eronnut tai siis mennyt naimisiin ja sitten eronnut. Olin itse kokematon lukiopoika, joten pystyin haaveilemaan eronneista vanhemmista naisista korkeintaan eroottisissa fantasioissani, joiden oli tarkoitus pysyäkin sellaisina. Tällaiset fantasiat, jos niitä yleensä edes oli, kuuluivat tietenkin kaikkein raskaimpaan sarjaan.

Kerran eräällä äidinkielen tunnilla istuessani annoin silmieni selailla kauniin naisopettajamme vartaloa. Istuin sopivasti sivussa ja etupenkissä, joten pystyin näkemään opettajan osittain sivulta ja etuviistosta pöydän reunan ohi. Hänellä oli tavalliseen tapaan yllään siistit ja muodikkaat vaatteet. En enää muista kaikkia asusteiden yksityiskohtia, mutta muistan kuitenkin sen, että opettajalla oli lyhyehkö hame ja vaaleat kangaskengät. Asu oli varsin nuorekas, ja sellaisen olisi voinut kuvitella myös jonkun muotitietoisen oppilaan pukevan ylleen.

Mittailin katseellani opettajamme ohuiden sukkien peittämiä sääriä ja reisiä niin paljon kun niitä hameen alta näkyi. Opettaja oli hyvän näköinen ja muutenkin hyvin säilynyt “ikäisekseen” naiseksi. En tiennyt, kuinka vanha hän oli, mutta arvelin hänen olevan lähellä kolmeakymmentä. Ikäloppu siis - ainakin lukiolaisen silmissä.

Opettajan hyvin säilynyttä vartaloa mittaillessani ja hänen sääriään ihaillessani hän yllättäen kääntyi tuolillaan hieman poikittain siten, että hänen polvensa osoittivat suoraan minua kohti. Häveliäänä poikana käänsin tietysti katseeni salamannopeasti muualle, sillä olihan minulle jo pienenä opetettu, ettei ollut kohteliasta kurkistella tyttöjen hameiden alle. Hetken päästä uskalsin kuitenkin varovasti nostaa katseeni, jolloin satuin vilkaisemaan opettajaa suoraan kasvoihin. Katseemme kohtasivat sekunniksi, kunnes käänsin taas pääni nolostuneena toiseen suuntaan ja aloin katsella ulos ikkunasta.

Uteliaisuus on vahva vietti, ja se alkoi riivata minua, kun katselin maisemia koulun pihalla. Mietin, istuukohan opettaja vielä samassa asennossa. Mietin sitäkin, näkisinkö vielä kerran hänen polvensa ja... voisinko jopa nähdä vilauksen siitä, millaiset pöksyt, alushousut tai miksi niitä kutsutaan, hänellä on päällään. Erään toisen naisopettajan pöksyt olin kerran nähnyt istuessani samalla tavalla etupenkissä. Ne olivat olleet valkoiset, ja ne olivat vilahtaneet, kun opettaja kääntyi ja muutti asentoa tuolissaan. Näkymä ei ollut juuri kiinnostanut minua. Olipahan vain jäänyt mieleeni. Nainen oli sitä paitsi vanha ja ruma.

Mutta äidinkielen opettajamme ei ollut vanha eikä missään tapauksessa ruma. Käänsin varovasti päätäni ja yritin vilkuilla syrjäsilmällä siten, että opettaja ei huomaisi minun katsovan. Vedin kirjan eteeni ja olin lukevinani sitä. Samaan aikaan silmäni skannasivat näkymiä opettajan pöydän takana. Opettaja istui vielä samassa asennossa, jalat jopa vähän kauempana toisistaan.

Ikkunasta tuleva päivänvalo valaisi aika hyvin opettajan pöydän ympäristön, joten tiesin, että näkisin ehkä pian sen mitä haluaisinkin nähdä. Olisivatko ne valkoiset? Onko kaikilla naisilla valkoiset alushousut? Ainakaan äidilläni en muistanut muun värisiä nähneeni, kun lapsena kävin hänen kanssaan saunassa. Jossakin Anttilan kuvastossa olin nähnyt punaisia ja sinisiä ja mustia naisten alushousuja. Ehkä opettajalla oli sellaiset, värikkäät. Ehkä valkoisia alushousuja pitävät vain vanhat naiset.

Valkoiset ne eivät olleet, se selvisi, kun sain käännettyä silmäni oikeaan suuntaan. Mitään valkoista ei näkynyt opettajan hameen alta. Olin taas lukevinani kirjaani, ettei opettaja huomaisi minun tuijottavan häntä. Sen jälkeen käänsin uudelleen katseeni varovasti opettajan suuntaan ja yritin analysoida hänen alushousujensa väriä. Ne vaikuttivat tummilta, mutta eivät kuitenkaan aivan pikimustilta. Opettaja liikahti hieman. Käänsin katseeni muualle.

Aivan järkyttävä ajatus oli tullut mieleeni, mutta arvelin erehtyneeni. Minun oli pakko katsoa uudelleen. Sydämeni hakkasi jännityksestä. Kasvoilleni kohosi puna. Olinko ollut oikeassa? Vai olinko nähnyt väärin?

Vilkaisin uudestaan. Tällä kertaa katseeni tarttuivat kohteeseensa kuin magneettiin, enkä saanut käännetyksi silmiäni muualle. Olin nähnyt oikein. Opettajalla ei ollut lainkaan alushousuja. Tummiksi pöksyiksi ensiksi luulemani kohde olikin opettajamme luonnollista peitettä eli häpykarvoja. Tuuheat karvat olivat lähes mustia, joten olin erehtynyt vain vähän - tai äärimmäisen paljon, riippuen siitä, puhutaanko materiaalista vai väristä.

Yllättävä näkyi sai minut tietysti aivan tolaltani. Olin täysin kokematon tyttöihin liittyvissä asioissa, ja ainoa nainen, jonka intiimit paikat olin koskaan nähnyt, oli äitini. Olinhan käynyt lapsena yhteisessä perhesaunassa. Opettajan häpykarvojen - ja taisi sieltä näkyä muutakin - näkeminen vaikutti kuin sähköisku minuun. Vasta kun sain silmäni irti tuosta odottamattomasta näystä kunnolla tajusin mistä oikein oli kyse.

Sitä mitä seuraavaksi tapahtui, sitä en olisi koskaan kehdannut kertoa edes parhaalle kaverilleni, jos minulla sellainen olisi ollut. Tuskin oli tietoisuus opettajan jalkojen välissä olevasta näystä levinnyt aivoihini, kun aloin tuntea ahtautta housuissani. Tuntui siltä, että repeän liitoksistani. En ollut ennen koskaan kokenut tilannetta, jossa silmieni kautta tuleva aistimus olisi saanut aikaan niin nopean ja voimakkaan fyysisen reaktion.

Kun selvisin ensijärkytyksestäni ja sain muutenkin itseni vähän rauhoittumaan, vilkaisin vielä kerran varovasti opettajamme hameen alle. Siellä se oli. Nyt näin jo muutakin kuin karvoja eli itse... no, rakkailla lapsilla on monta nimeä. Valitkoon itse kukin mieleisensä. Kun viimeisen kerran vilkaisin opettajan suuntaan, hän veti jalkansa häveliäästi yhteen ja käänsi vartaloaan siten, että jalat hävisivät pöydän alle. Tirkistelyni oli tainnut paljastua. Olin aivan kauhuissani sen vuoksi, että olin tuijotellut aivan liian kauan ja aivan liian monta kertaa, vaikka tarkoitukseni oli ollut vain varovasti vilkaista. Ajattelin, että en koskaan kerro kenellekään tästä häpeällisesti teostani ja siitä mitä olin nähnyt. Mieleeni ei juolahtanut lainkaan ajatus siitä, mitä opettaja mahdollisesti ajatteli, jos hän arveli minun nähneen. Vasta myöhemmin mieleeni tuli tämä ajatus sekä eräitä muita kysymyksiä, joiden olisi oikeastaan pitänyt tulla heti mieleeni. Esimerkiksi se, miksei opettajalla ollut alushousuja.

Seuraavalla äidinkielentunnilla en enää istunut etupenkissä vaan olin siirtynyt istumaan luokan takaosaan. Opettajan hameen alle kurkkiminen hävetti ja nolotti niin paljon, että en halunnut enää joutua tilanteeseen, jossa se olisi edes mahdollista. Yritin vilkuilla takapenkistä, huomioiko opettaja jotenkin erityisellä tavalla minut. Olin huojentunut siitä, että mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei tapahtunut. Olin selvinnyt tilanteesta, jonka toivoin pian puolin ja toisin unohdettavan.

Tunnin loputtua, kun olin poistumassa luokasta, opettaja vilkaisi minuun päin, ja olin näkevinäni hymyn hänen kasvoillaan. Ainakaan ilme ei ollut vihainen, ja siitä olin tyytyväinen. Yritin hymyillä yhtä ystävällisesti takaisin.



Tapaaminen

Kevät eteni ja jäljellä olevat koulupäivät vähenivät. Kun viimeinen kouluviikko oli meneillään, lähdin iltakävelylle selvitelläkseni lukujen turruttamaa päätäni. Seisoessani erään näyteikkunan ääressä äidinkielenopettajani ilmestyi yllättäen viereeni. Säpsähdin enkä oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, Toivoin, että hän jatkaisi matkaansa ja minä voisin jatkaa omaa matkaani. Näin ei käynyt, vaan opettajamme puhutteli minua nimeltä ja kysyi, olinko lähtenyt iltakävelylle. Vastasin myöntävästi. Olin jännittynyt ja varautunut tilanteen johdosta, sillä en yleensä tavannut opettajia koulun ulkopuolella, eikä kukaan heistä ollut koskaan tullut vapaa-aikana juttelemaan minulle.

Opettaja aloitti kouluun liittyvistä asioista. Hän kyseli ylioppilaskirjoituksista ja tenteistä ja muusta, mikä kuuluu koulumaailmaan. Vastailin mahdollisimman virallisesti ja näytin todennäköisesti pelokkaalta. Jonkin vastauksen yhteydessä tulin vaistomaisesti teititelleeksi opettajaa, johon hän heti puuttui ja sanoi, ettei häntä tarvitse teititellä. Ei hän vielä niin vanha ole. Sinikka... tai mitä nimeä hänestä nyt tässä käytämmekään... hän on. Teimme siis ilmeisesti jonkinlaiset sinunkaupat, vaikka en oikein ollut perillä asiaan liittyvästä protokollasta.

Pakkanen kiristyi, ja kylmä alkoi nipistellä korviani ja varpaitani. Opettaja huomasi minun palelevan ja sanoi olevansa menossa asunnolleen. Hän kysyi, haluaisinko tulla juomaan kupin teetä hänen kanssaan. Olin hieman hämmästynyt tällaisesta ehdotuksesta, mutta keskustelun aikana jää oli siinä määri sulanut väliltämme, että päätin vastata myöntävästi - varsinkin kun jää ei ollut sulanut palelevilta korvanlehdiltäni. Tässä tilanteessa en lainkaan muistellut tai muistanut sitä, mitä tunnilla oli tapahtunut.

Opettajan asunto oli siisti yksineläjän kaksio kerrostalon neljännessä ja samalla ylimmässä kerroksessa. Asunto oli eräänlainen vinttihuoneisto, jossa oli ikkunat ainoastaan talon päätyseinän puolella. Talon katon muodot näkyivät sivuseinissä, jotka olivat yläosistaan kaltevat.

Opettaja kaatoi kuumaa haudutettua teetä kuppiini ja ojensi hunajapurkin. Hän näytti olevan oikeaoppinen teen juoja, mitä minä en välttämättä ollut. Juttelimme niitä näitä samalla kun pakkasen nipistely alkoi hellittää korvistani. Vaikka olen hyvin arka varsinkin naisten ja tyttöjen seurassa, en silti perusluonteeltani ole kovin pidättyväinen, kunhan tilanteen jännitys on lauennut. Niinpä keskustelin vähitellen varsin vapautuneesti samalla kun katselin hyllystä ottamaani valokuva-albumia. Sen alkulehdillä oli kuvia opettajasta nuorena opiskelijana sekä kuvia hänen ystävistään. Opettaja kaatoi minulle toisen kupillisen teetä samalla kun hän kertoi opiskeluajoistaan.

Selailin albumia samalla kun kuuntelin opettajan selostusta yliopisto-opiskelusta. Albumissa oli kuvia opettajan ystävistä, kuvia matkoilta ja sekalaisia kuvia sieltä täältä. Albumin viimeisille sivuille tullessani hätkähdin enkä tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä tai ajatella. Olin jo panemassa albumia pois, kun opettaja nyökkäsi ja sanoi, että voin aivan rauhassa katsoa kaikki sivut. Ei niissä mitään ihmeellistä ole.

Ihmeellinen voidaan määritellä monella tavalla. Ehkä siinä ei ollut mitään ihmeellistä, että istuin myöhään illalla nuoren äidinkielenopettajamme asunnossa ja katselin hänen valokuva-albumiaan. Se, millaisia kuvia albumin viimeisillä sivuilla oli, sen sijaan voitaneen luokitella ainakin hieman ihmeelliseksi. Kuvat nimittäin esittivät alastomia naisia poseeraamassa kameran edessä erilaisissa asennoissa. Yksi naisista oli opettajamme. “Taidekuvia”, hän sanoi. “Ystäväni opiskeli valokuvaustaidetta ja pyysi minut malliksi. Meitä oli muitakin. Se oli ihan kivaa. Vähän jännitti tietysti alussa.”

Yritin näyttää mahdollisimman rauhalliselta kuvia katsellessani, mutta en voinut mitään sille, että aivoni ja kokemattoman nuoren miehen vartaloni välinen kytkös ei oikein toiminut niin kuin olisin halunnut sen toimivan. Vedin polviani koukkuun huomatessani tutun kiristävän tunteen jalkovälissäni. Kuumottava tunne nousi kasvoilleni, ja oli vähällä, etten joutunut pyyhkimään hikipisaroita naamaltani. Kylläpäs täällä on kuuma - ajattelin samalla kun kääntelin albumin viimeisiä sivuja.

Albumin takalehdellä oli kaunis edestä päin otettu alastonkuva opettajastamme muutaman vuoden takaa, hänen viimeisiltä opiskeluvuosiltaan. Sitä katsellessani minusta tuntui, että jalkani eivät kantaisi, jos juuri tuolla hetkellä pitäisi lähteä kävelemään ulko-ovelle. Eikä minusta muutenkaan olisi ollut kävelijäksi, koska olisin kai joutunut kävelemään selkä opettajaan päin käännettynä. Sydämeni hakkasi kun viimeistä päivää.

Kun olin pannut albumin pois ja saanut itseni rauhoittumaan, vihjasin opettajalle, että minun taitaa olla aika lähteä kotiin. Ennen kuin nousin sohvalta, hän otti puheeksi valokuvausharrastukseni. Kuuluin koulun kamerakerhoon, ja kuviani oli ollut koulussa järjestetyssä näyttelyssä. Minua pidettiin aika edistyksellisenä valokuvaajana. Kamerani sekä muut valokuvausvälineenikin olivat keskitasoa paremmat, ainakin lukiopoikien sarjassa. Opettaja kysyi, kiinnostaisiko minua ottaa samanlaisia kuvia, joita olin nähnyt albumissa. Saisin vähän harjoitusta sen tyyppisessä kuvaamisesta, johon minulle ei ollut tainnut olla vielä kovin paljon tilaisuuksia. Opettaja saattaisi ehkä itsekin tarvita muutamaa kuvaa lähetettäväksi eräälle hyvälle ystävälleen.

Opettaja arvasi aivan oikein. En todellakaan ollut ottanut kuvia alastomista ihmisistä, vaikka alan kirjallisuutta ja lehtiä lukeneena tiesin, että hyvällä kuvaajalla kuuluu olla tällaistakin kokemusta. Puhuttiin, että kaverini olivat saaneet houkuteltua malliksi joitakin tyttöjä ja ottaneet heistä tällaisia kuvia, mutta niitä ei koskaan näytetty julkisuudessa. Se oli kai kuulunut sopimukseen. Muuten tytöt eivät olisi suostuneet.

Asia alkoi kiinnostaa, vaikka samalla se tuntui nololta ja ties miltä. Vastasin hieman empien, että mikäs siinä, kyllä se käy, vaikka en tuolla hetkellä oikein itsekään tajunnut mitä olen lupaamassa. Opettaja kysyi, milloin voisin tulla hänen luokseen kameran ja varusteiden kanssa. Hän ei yrittänyt antaa neuvoja vaan luotti siihen, että tiedän, mitä varusteita tarvitaan. Sovimme, että tulen lauantai-iltana, parin päivän päästä. Opettaja ehdotti, että asiasta ei mainittaisi muille, vaikkei siinä mitään hämärää olekaan. Ehdotus sopi minulle.

Pääni oli aivan pyörällä, kun kävelin kotiini tähtien loistaessa taivaalta. En oikein saanut asioita järjestetyksi mielessäni. Mietin, mikä tämän kaiken takana oli, mutta en keksinyt selitystä, johon olisin itsekään ollut valmis uskomaan. Mieleni askaroi vain teknisissä kysymyksissä kuten minkä kameran ottaisin, millaista filmiä ottaisin, millaisia valaistusvälineitä ottaisin jne. Päätin heti seuraavana päivänä ostaa muutaman rullan erilaista filmiä, joista voisi valita. Aioin ottaa mukaan kaksi kameraa sekä ison laukullisen tarvikkeita. Niillä kuvauksesta selvittäisiin. Teknisten asioiden ohella mietin, mitä valmiilla kuvilla tehtäisiin. Missä ne valmistettaisiin ja kenelle ne päätyisivät.

Viikon kaksi viimeistä päivää ennen lauantaita kuluivat kuin unessa. Torstaina oli koulussa penkkarit, joiden yhteydessä näin myös äidinkielenopettajamme. Emme puhuneet toisillemme, mutta hän vilkaisi pari kertaa minun suuntaani ja hymyili. Illalla käväisin muiden oppilaiden kanssa penkkareiden merkeissä eräässä ravintolassa, mutta en oikein viihtynyt siellä. Mielessäni pyöri vain tuleva lauantain valokuvaussessio.


Lauantai-iltana keräsin kamerani ja varusteeni kasaan ja pakkasin ne isoon valokuvauskassiin. Mukana oli kaikki mitä arvelin tarvitsevani. Ainoa asia, mitä mietin, oli sopivan kuvaustaustan löytäminen. Taustaa en voinut ottaa mukaan, joten oli tultava toimeen sillä, mitä asunnosta löytyisi. Ehkä sohvat ja huonekalut ja kukat sekä muut asunnossa olevat esineet kävisivät taustasta. Kuviin tulisi kotoinen ja luonnollinen tunnelma.

Olimme sopineet, että saavun opettajan luokse kello seitsemän illalla. Olin ulko-ovella säntillisesti sovittuun aikaan. Mietin itsekin huvittuneena yllättävää täsmällisyyttäni, joka ei oikein sopinut yhteen sen luonteenpiirteeni kanssa, että minulla oli tapana myöhästyä koulusta ja muualtakin, missä piti olla tiettynä määräaikana.

Soitin summeria, ja opettaja päästi minut sisälle. Hänellä oli yllään jonkinlainen kietaisutunika tai mekko - sen tarkemmin en osannut sitä määritellä. Sen alla oli valkoinen 1960-luvun tyyliä edustava poolopaita. Paljaissa jaloissaan hänellä oli ruskeat avosandaalit, jotka jättivät punaisiksi maalatut varpaankynnet kauniisti näkyviin. Olohuoneen pöydällä paloi kynttilä. Hämärä valaistus sai huoneen näyttämään tunnelmalliselta.

“Ota pois takkisi ja istu alas”, opettaja pyysi ja osoitti ensiksi naulakkoa ja sitten sohvaa. Samalla hän käveli keittiön pöydän ääreen ja näytti kaatavan jotain laseihin. Hetken päästä, kun olin riisunut päällystakin ja istunut sohvalle, hän palasi olohuoneeseen kahta pikaria kantaen. Niissä näytti olevan punaviiniä. “Otathan sinä”, hän kysyi ja ojensi lasin minulle. En ollut erityinen viinin ystävä, mutta tällä kertaa olin niin hermostunut ja jännittynyt, että kaikki kelpasi.

Juttelimme alussa kouluun liittyvistä asioista kuten penkkareista ja tulevista ylioppilaskirjoituksista. Opettaja kävi hakemassa viinipullon pöytään ja kaatoi uudet lasilliset. Koska en yleensä käyttänyt alkoholia, viini laukaisi nopeasti jännitykseni ja sai minut rentoutumaan. Vähitellen otettiin puheeksi myös se, miksi olin paikalle tullut eli valokuvaaminen. Opettaja kysyi, vieläkö ajatus kiinnostaa minua. Vastasin, että totta kai. Siksihän olen tullut. Tässä vaiheessa huomasin itsekin, että alan ilmeisesti punaviinin ansiosta olla aika rennolla tuulella. Kasvojani kuumotti.



Kylässä opettajan luona

On helppoa puhua alastonkuvaamisesta, mutta on vaikeampaa aloittaa sitä. Istuimme kumpikin olohuoneen matalan pöydän ääressä, emmekä oikein tienneet, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Lopulta rohkaisin mieleni ja ehdotin opettajalle, että hän panisi itsensä kuvauskuntoon, eli toisin sanoen riisuuntuisi, samalla kun minä asentaisin kamerat kiinni jalustoihin ja miettisin sopivia paikkoja lampuille. Ilmeisesti omaa rohkeuttaan kerätäkseen opettaja ehdotti, että kuvaisimme myöhemmin myös minua. Ehdotus oli yllättävä, ja olisin normaalitilanteessa kauhistunut pelkästä ajatuksestakin, mutta nyt olin viinin ansiosta siinä mielentilassa, että suostuin.

Nostin kamerat laukusta ja asensin toisen niistä paikalleen. Valaisimet kiinnitin niitä varten oleviin telineisiin, joille mietin sopivia paikkoja. Opettaja riisui sillä aikaa vaatteitaan makuuhuoneessa. Kiinnitin vielä viimeisiä valaisimien johtoja, kun hän saapui makuuhuoneen ovelle ohueen punaiseen silkkiviittaan “pukeutuneena”. Jäin tuijottamaan häntä kädet vapisten ja sydän hakaten. Mietin, tuleeko kuvaamisesta mitään, kun olen edelleenkin niin jännittynyt. Pohdiskelin, mihin lamput pitäisi sijoittaa. Opettaja seisoi kynnyksellä touhujani seuraten. Kun kaikki alkoi olla valmista, sanoin hänelle, että minun puolestani voisimme aloittaa. Opettaja työnsi kätensä silkkiviitan kaulukseen ja antoi viitan valua hitaasti lattialle. Hänen alastoman vartalonsa ilmestyessä silmieni eteen tuntui, että suorastaan vapisen jännityksestä ja kiihtymyksestä. Jännitin niin paljon, että tällä kertaa en kokenut mitään aikaisemmissa tilanteissa esiintynyttä fyysistä kiihottumista. Nyt olin ammattivalokuvaaja, eivätkä sellaiset anna alapäänsä hallita työtään.

Asennoitumiseni tilanteeseen muuttui todellakin ammattimaiseksi, vaikka todellisuudessa oli luultavasti kyse siitä, että pakenin kestämätöntä tilannetta siihen, että mietin tekniikkaa ja kuvakulmia. Sovimme, että ensimmäiset kuvat otettaisiin siten, että opettaja makaa vatsallaan sohvalla hyvin aistikkaan ja seksikkään näköisenä. Tuohon viimeksi mainittuun opettajaa ei tarvinnut erikseen käskeä, sillä hän oli niin kaunis ja seksikäs kuin nainen vain voi olla.

Kun ensimmäinen sarja sohvakuvia oli otettu, muutimme valaistusta ja kokeilimme kuvia, joissa opettaja makasi selällään. Otimme muutaman tällaisen, mutta ne eivät näyttäneet mielestäni parhailta mahdollisilta, joten vaihdoimme kuvakulmaa ja välillä kuvauspaikkaakin.

Kun kuvia oli jonkin verran otettu, opettaja ehdotti suoraan edestä päin otettuja vartalokuvia. Asensin lamput siten, että valo hyväili hänen täydellistä vartaloaan ja sai sen näyttämään, jos mahdollista, entistäkin kauniimmalta. Otin käyttöön toisenkin kameran, jossa oli perinteistä mustavalkoista filmiä. Sitähän käytetään, kun otetaan taidekuvia. Seisoin kameran takana ja tähtäilin etsimien läpi. Opettaja muutteli hieman asentoaan ja minä nappailin kuvia. Tässä vaiheessa jouduin harmikseni toteamaan, että ammattilaisen asenteeni alkoi horjua. En voinut mitään sille, että katsellessani viehättävän naisen täyteläisiä rintoja ja tummaa tuuheaa häpykarvoitusta, aloin reagoida kuin nuori kokematon mies - en kuin kokenut valokuvaaja.

Yritin piiloutua kameroiden ja jalustojen taakse, kun huomasin kiristävän tunteen housuissani. Edes pari lasia viiniä ei ollut saanut estojani kokonaan häviämään, joten en halunnut näyttää naiselle, joka vielä sattui olemaan opettajani, että en pysty kontrolloimaan itseäni. Opettaja huomasi epäröintini ja piileskelyni ja kysyi, onko jokin hätänä. Vastasin vaivautuneesti ja noloissani, että ei ole. Sanat tulivat takerrellen ja joudun köhimään saadakseni ääntä kurkustani. Jännitys ja stressi alkoivat jo viedä puhekykyni.

“Ei tarvitse olla noloissaan”, opettaja sanoi. “Kai tiedät, että olen ollut naimisissa. En minä ensimmäistä kertaa näe, kun miehellä seisoo. Ota aivan rauhallisesti, otetaan kohta sinustakin kuvia.”

Opettajan sanat olivat kuin puukon kääntelemistä haavassa, sillä nyt tiesin, että hän oli huomannut asian, jota yritin salata. En tiennyt mitä pitäisi tehdä tai sanoa, joten ehdotin, että jatketaan kuvaamista. Pysyttelin vielä enimmäkseen kameroiden takana, vaikka en enää yrittänytkään taistella sitä kiistämätöntä tosiasiaa vastaan, että housujeni etumuksessa tökötti kivikova tappi, jolle en mahtanut mitään ja jolla ei ollut aikomustakaan hävitä minnekään. Tuntui, että housut olivat aivan luonnottomassa asennossa.

Otimme vielä muutaman kuvan, kunnes päätimme pitää tauon. Tauon aikana opettaja veti silkkikaavun ylleen ja minä sain housuni prässit paikalleen. Kontrolli toimi taas. Opettaja kaatoi meille molemmille vielä yhdet lasit punaviiniä, vaikka jo vähän vastustelin.

“Eiköhän oteta nyt sinusta muutama kuva”, opettaja sanoi, kun viinilasit oli juotu tyhjäksi ja hetki istuttu pöydän ääressä. Viimeinen viinilasi oli ehkä vielä jonkin verran poistanut estojani, koska nyt ajattelin jo, että samapa tuo, voin kai suostuakin. Nousin seisomaan ja kävelin kameroiden luokse. Opettaja seurasi perässäni ja pysähtyi viereeni. Hänellä oli yhä silkkinen kaapu hartioillaan. “Näytätkö, miten näillä kameroilla otetaan kuvia”, hän kysyi. “Tästä luukusta vain katsotaan, ja tästä napista painetaan”, yritin neuvoa. “Minä voin ladata kameran välillä”, jatkoin. “No niin, ei muuta kuin hommiin”, opettaja vastasi ja jäi odottamaan, että riisuuntuisin.

Vaatteiden riisuminen voi olla joskus kova paikka, eikä edes muutama lasillinen viiniä välttämättä poista estoja silloin, kun on kyse ratkaisevasta hetkestä eli tilanteesta, jossa todella pitäisi riisuuntua. Opettaja huomasi ahdinkoni. Herttaisesti hymyillen hän käveli viereeni ja alkoi auttaa vaatteita pois päältäni. “Eihän tästä muuten mitään tule”, hän sanoi nauraa kikattaen, “ellei opettaja auta”.

Yksitellen itse riisuttuna ja opettajan välillä avustaessa sekä ollessa henkisenä tukena vaatteet poistuivat ympäriltäni ja yritin jopa laskostella niitä sohvan reunalle. Kun lopulta seisoin alasti opettajan edessä, hämmästyin itsekin kuinka rentoutunut ja huoleton olin. “No niin, nyt muutama kuva”, sanoin. Olin tyytyväinen siitä, että onnistuin tällä kertaa taistelussani tahatonta kiihottumista vastaan. Arvelin, että ehkä alastomuus jännittää ja pelottaa niin paljon, että tahatonta refleksiä ei tapahdu. Sen ilmaantuminen olisi ollut tässä tilanteessa äärimmäisen hävettävä katastrofi.

Opettaja osoittautui taiteelliseksi henkilöksi ja hän osasi löytää sopivia kuvakulmia myös minusta, mistä yllätyin kovasti. Vaihdoin paikkaa ja asentoa. Otettiin kuvia edestä ja välillä takaa. Opettajan mielestä minulla oli seksikkään kiinteät pakarat. Yritin vähätellä ja totesin, että eikö kaikilla miehillä ole. Opettaja liikkui tottuneesti kameroiden takana punainen silkkikaapu yllään, eikä minun tarvinnut edes ladata kameroita. Mietin, että ehkä hän olikin meistä se ammattilainen. Mistäs minä tiesin.

Kun oli mielestäni otettu tarpeeksi kuvia, aioin pukea päälleni mahdollisimman nopeasti, sillä alasti oleminen edelleenkin jännitti ja nolotti, nyt kun asiaa oli ehtinyt vähän aikaa miettiä. Aikaisempi kiihottuneisuus ja housujen ahtaus oli nyt onneksi jo historiaa - ja sitä paitsi eihän minulla edes ollut housuja, halusin ne vain pian päälleni.

“Odotapas hetki”, opettaja sanoi hiljaisella äänellä, kun olin ottamassa vaatteita sohvan reunalta. “Emmekö vielä ottaisi muutaman kuvan minusta sekä joitakin kuvia meistä kahdesta. Aivan vain muistoksi.” Samalla hän antoi silkkisen kaavun valua hitaasti lattialle. Seisoimme alasti toisiamme tuijottaen.

En mahda - enkä ainakaan tuossa tilanteessa mahtanut - sille mitään, että reagoin silmien kautta tulevaan visuaaliseen ärsykkeeseen. Se kai on sukupuoleni yleinen ominaisuus. Opettajan kauniin alastoman vartalon näkeminen tunnelmallisen valaistuksen tuodessa esiin sen kauneimmatkin muodot ja piirteet sai taas aikaan - tai sen olisi pitänyt saada aikaan - ahtautta housuissani. Mutta koska minulla ei nyt ollut housuja, tilanne alkoi tuntua entistä nolommalta. Käännyin vaistomaisesti selkä opettajaan päin tuntiessani kuinka penikseni kasvoi, muuttui kovemmaksi ja nousi sykäyksittäin pystyasentoon. Hirveätä - ajattelin. Miten tästä selvitään.

“Höpsistä”, kuulin opettajan sanovan. “Käänny nyt vain tänne päin, ja anna minullekin vähän silmänruokaa”. “Itse olet kuvaillut ja katsellut minua koko illan, ja nyt et antaisi minun katsoa itseäsi. Ei pidä ujostella. Tämä on opettajan määräys.”

Ei kai tilanne tästä pahemmaksi enää voi mennä, ajattelin ja käännyin kohti opettajaa. Sykkivä kivikova penis oli noussut melkein vatsaani kiinni.

“No niin”, opettaja sanoi. “Pitkällä pojalla on pitkät vehkeet, tulehan lähemmäksi.” Astuin pari askelta kohti opettajaa. En ollut koskaan ollut tilanteessa, joka edes kaukaisesti muistuttaisi sitä, mitä nyt oli tapahtumassa, joten minulla ei ollut aavistustakaan, miten tapahtumat kehittyisivät. Yllätyin kuitenkin, kun opettaja kietoi sormensa penikseni ympärille ja puristi siitä. Hänen punaiseksi maalatut kyntensä näyttivät seksikkäiltä, kun ne hieman nipistivät penikseni pingottunutta ihoa. Vatsanpohjassani velloivat sellaiset tunteet, että pelkäsin jo saavani siemensyöksyn pelkästä kosketuksesta. Tunteet pysyivät kuitenkin sisälläni eikä mitään tapahtunut. Opettaja kumartui ja antoi hellän suudelman terskani päähän, joka oli niin kosketusherkkä, että rajumpaa käsittelyä se ei olisi kestänytkään.

“No, niin, nyt kun on esitelty, voidaan ottaa vielä muutama kuva”, opettaja sanoi irrottaessaan otteensa peniksestäni. “Otetaan vaikka seuraavaksi yhteiskuvia, jos sinulle käy.” Vastasin myöntävästi ja mumisin samalla, että meidän täytyy odottaa, kunhan saan “tämän” laskemaan. Penikseni ei nimittäin osoittanut vielä mitään väsymisen merkkejä. “Ei tarvitse odottaa, kyllä se siitä, ja hyvältähän se näyttää noinkin”, opettaja jatkoi ja meni lataamaan kameraa. Hän kytki itselaukaisimen päälle ja käveli viereeni. Otimme yhteiskuvan, jossa meitä seisoi kolme: opettaja, minä ja penikseni. Seuraavassa kuvassa seisoimme kasvot vastakkain siten, että penikseni oli pystyssä opettajan rintojen välissä. Asento tuntui kiihottavalta, sillä opettajan iho ärsytti miellyttävästi penikseni alapinnalla olevaa herkkää aluetta. Tämä oli toinen tilanne lyhyen ajan sisällä, milloin pelkäsin laukeavani ilman mitään varsinaista kiihottamista. Onneksi näin ei tälläkään kertaa tapahtunut.

Kuvailimme toisiamme vielä noin tunnin ajan, kunnes filmi alkoi olla lopussa. Sokeri jätetään pohjalle -periaatetta noudattaen innostuin lopuksi ottamaan lähietäisyydeltä muutamia “taidekuvia” opettajasta. Irrotin kameran jalustasta, jotta sain helpommin liikuteltua sitä sopiviin kohteisiin. Mietin, miten saisin kehiteltyä parhaat kuvakulmat. Lopulta keksin pyytää opettajaa istumaan keittiön pöydän reunalle ja levittämään jalkansa. Kiinnitin kameraan makro-objektiivin ja työnsin sen muutaman sentin päähän hänen jalkovälistään. Hänen karvoituksensa näytti tuuhealta viidakolta, kun niitä katsoi kameran etsinkuilusta. Liikuttelin valaisinta kädelläni eri paikkoihin jotta saisin valaistuksen tyydyttäväksi. Otin useita kuvia.

Kuvia ottaessani muistin kuinka olin koulussa ensimmäisen kerran huomannut, ettei opettajalla ole alushousuja. Vaikka olin päättänyt, että en koskaan mainitse kokemastani ja näkemästäni kenellekään, nyt oltiin tilanteessa, jossa arvelin voivani kysyä asiasta. Tiedustelin siis, oliko opettaja huomannut, että vilkaisin kerran tunnilla hänen hameensa alle. Vastaus ei oikeastaan yllättänyt. Opettaja myönsi paitsi huomanneensa asian, myös jo silloin päättäneensä, kuka tulee ottamaan alastonkuvia hänestä, jos sellaisia joskus otetaan. Vastaus miellytti minua.

Kun olin ottanut viimeiset lähikuvat, muistin kuinka opettaja oli vähän aikaisemmin antanut suudelman terskani päähän. Olin sukupuoliasioissa täysin kokematon, joten en tuntenut kunnolla naisen anatomiaa. Ajattelin kuitenkin yllättää opettajan ja antaa hänellekin suukon kuvaussession päätteeksi, kuten hän oli antanut minulle. En oikein tiennyt minne ja miten suukko annetaan, joten työnsin kasvoni opettajan häpykarvoituksen sekaan ja ojensin huuleni suudelmaan. Nenäni hipaisi johonkin, ja osuma sai opettajan vartalon värähtämään. Nostin kasvoni koholle ja katsoin opettajan ilmettä. “Oliko tuo herkkä paikka”, kysyin ja kosketin sormellani kohtaa, johon nenäni oli hipaissut. Opettajan vartalo värähti taas. “Haluatko, että...”, kysyin sanomatta enempää, ja opettaja nyökkäili. Päätin siis antaa uuden suudelman tällä kertaa tuohon herkkään kohtaan. Tajusin opettajan liikehdinnästä ja peitellyistä äänistä, että olin valinnut otollisen kohteen, ja opettaja piti siitä, mitä tein. Työnsin kieleni kärjen ulos suustani ja aloin liikutella sitä. Tunsin suolaisen maun suussani. Vaikka en tuntenut naisen anatomiaa, vaistoni sanoi, että se mitä parhaillaan tein, oli vastine miehen itsetyydytykselle, josta minulla poikana tietenkin oli kokemusta.

Jatkoin kieleni liikuttelua, ja se näytti saavan opettajan aivan hullaantuneeksi. Annoin kieleni liukua pitkin opettajan häpyhuulia sitä herkkää paikkaa kuitenkaan unohtamatta. Välillä työnsin kieleni kärjen vähän matkaa hänen emättimeensä. Noin viiden tai kymmenen minuutin kuluttua tapahtui jotain. Opettaja kiemurteli ja äänteli ja ymmärsin hänen kokeneen jonkinlaisen orgasmin. Työnsin kieleni vielä kerran hänen emättimeensä ja tunsin, kuinka se sykähteli. Lopetin kieleni liikuttelun ja kohotin kasvoni pois opettajan karvoituksesta. Huomasin itsekin jollakin tavalla nauttineeni tilanteesta, koska penikseni oli uudestaan kovettunut kivikovaksi oltuaan välillä jo osittaisessa lepotilassa.

Opettaja lepäili vielä hetken keittiön pöydällä ja nousi sitten istumaan peniksestäni kädellään tukea ottaen. Lopuksi hän antoi vielä hellän, aikaisempaa pidemmän suudelman terskani päähän punaisilla paksuilla huulillaan, jotka olivat yllättävän saman väriset kuin terskani tumman punertava pinta. Penikseni oli kestänyt illan rasitukset kunnialla, koska se vielä nytkin jökötti kivikovana ja lähes kiinni vatsaani kohonneena.

Olin kauhean innostunut kuvista ja mietin jo etukäteen millaiselta ne näyttävät. Oma esiintymiseni “kalu pystyssä” eräissä kuvissa tosin vähän häiritsi minua. Pelkäsin nimittäin, että valokuvalaboratorio ei kehitä kuvia, joissa on tuollainen aihe. Mustavalkoiset kuvat sen sijaan kehittäisin itse, joten niissä ei olisi ongelmia.

Koko illan kestänyt kuvaussessio oli ohi, ja puin vähitellen vaatteet ylleni. Opettaja vaikutti väsyneeltä ja meni saman tien sänkyynsä ja yöunille. Keräsin kamerat ja tarvikkeet laukkuuni ja valmistauduin poistumaan. Käväisin ennen lähtöäni vielä opettajan luona. “Et taida poika tietääkään, mitä teit”, hän sanoi ja kiitti. En täysin ymmärtänyt, mistä oli kyse, mutta ei se ollut niin tärkeää. Toivotimme toisillemme hyvää yötä. Sen jälkeen poistuin kasseineni ulos tähtitaivaan alle. Kello oli kolme ja lämpömittari näytti kolmekymmentä astetta pakkasta. Tuolla hetkellä mikään ei olisi voinut kiinnostaa vähemmän.

Myöhemmin tapasin opettajan vielä muutaman kerran, mutta vaatteet pysyivät molemmilla päällä eikä uusia kuvia enää otettu. Kylmänä talvi-iltana otettuja alastonkuvia hän ei lopulta halunnut itselleen vaan ne jäivät kansioihini. Katselimme niitä kuitenkin yhdessä naureskellen. Opettaja muutti pois paikkakunnalta samana keväänä, enkä ole sen koommin kuullut hänestä.